Raskauspahoinvointi tyrmäys

Viimeisimmästä synnytyksestä ja raskausajan pahoinvoinnista on kulunut jo vuoden päivät,
mutta silti pystyn vain vaivoin muistelemaan ja kirjoittamaan sen tyrmäysvoimasta.

Ensimmäisen lapsen kohdalla alkupahoinvointi oli hallittavissa ja siedettävä.
Toisen kohdalla edellistä epämiellyttävämpi ja keskikurja.
Kolmannen kohdalla rankka ja jyräävä, lähes sietämätön selviytymistaistelu.

Oletko sinä kokenut raskauspahoinvoinnin voiman? Haluatko saada väläyksen siitä, että
millaista se voi olla. Kas tässä hieman muisteluani kolmannelta raskausajalta.

Istun tuolilla hauraana, palelevana ja tärisevänä.
Jos joku tökkäisi etusormella putoaisin varmaan tuolilta.
Jokainen teko on suoritus ja vaatii ponnisteluja.
Olen kuin aivosumussa.
Voimakkaat hajut ällöttävät ja oksettavat. Ja niitä hajujahan on jokapaikassa;
ruokakauppa, jääkaappi, laitapuolen kaduntallaajat, ruuanlaitto, …
Ja muutenkin ihan vaan oksettaa koko ajan!
En voi tehdä äkkinäisiä liikkeitä, eikä kukaan saa halirutistaa minua liian voimakkaasti;
edelleen koska oksettaa niin.
Mikään ei pysy sisällä. Edes vesi. Edes jääpalat, jäätelö, jäämarjat, mikään.
Löydän itseni vessanpöntöltä oksentamasta toistuvasti, useita kertoja päivässä.

Mitään ei tee mieli syödä tai juoda. Mitään!
Yritän väkisin rajallisella aivokapasiteetillani pohtia, että mitä voisin yrittää syödä/juoda
edes hitusen – onhan pakko jotain kuitenkin
saada suuhun. Päivän ainoana usein pysyy aamuinen kaurapuuro, edes hetken aikaa sisällä.

Makaan lattialla, matolla, olen, käpristelen, yritän selviytyä ja lasken tunteja siihen kun mies palaa töistä.
Bonuksena horrostilaan, samallahan hoidettavanani on kotona vilistävät kaksi taaperoa!

Tiskit tallustavat jo varmaan kohta keittiöstä vastaan…
Lapset ovat joutuneet välillä poikkeuksellisesti saamaan valmisruokaa, joka ei haise,
koska äitihän ei pysty sietämään ruuanlaittokäryä. Valkosipulin tuoksu ja maku on
myös extra-ällötys.

Olo on kuin pahimmassa darrassa, mutta ympäri vuorokauden ja joka ikinen päivä;
9 viikkoa x 30 päivää = 270 päivää! Kuvittele!
Toivon vain, että pääsisin yöksi nukahtamaan, jolloin hetkeen en tuntisi mitään.
Kunnes jälleen heräisin vessassa juoksemiseen.

Pahin pahoinvointitaistelu oli käynnissä viikot 7-16, mutta sen jälkeenkään
kaikki ei ollut vielä ohi. Viimeinen oksennus puksutti viikolla 22, jonka jälkeen
onnistuin pitämään ruuat sisälläni. Jonkinlainen paha olo jatkui koko raskauden,
mutta loppuosan osa olo oli siedettävä verrattuna alkuun.

Jossain kohtaa pahoinvointitaivaltani sain hakeuduttua,
käytännössä suoraan tunkeuduttua, neuvolassa yhden vapaana olleen terveydenhoitajan
huoneeseen kertomaan voimakkaasta tilastani. Paino olikin laskenut radikaalisti
ja olin periaatteessa tiputuskuntoinen. Tiputukseen hakeutuminen jäi kuitenkin omalle kontolleni;
tyyliin mene jos siltä tuntuu. Sivuutin tiputuksen ja onneksi luonnollisesti pikkuhiljaa käynnin jälkeen
olo alkoi vihdoin vähän helpottaa.

Yksi salainen aseeni koko raskauden ajan olivat kirpeät irtokarkit käsilaukussa.
Tiukan paikan tullen nautin niitä ja onnistuin selättämään julkisessa paikassa
oksennuskohtauksen.
Olen lukenut ja itse myös osittain kokeillut seuraavien voimaa pahoinvoinnin
taltuttamiseksi: akupunktio, homeopatia, vyöhyketerapia, B-vitamiini ja inkivääri.
Valitettavasti minun kohdallani ainoa, joka todella auttoi oli aika, vauvan syntymä.
Kuitenkin, mikäli vielä tulisin raskaaksi, niin kokeilisin edelleen alkupahoinvoinnin
selätystä joidenkin edellä mainittujen avulla ja vielä järjestelmällisemmin.
Olen kuullut, että huono suoliston kunto lisäisi raskauspahoinvointia; keskitynkin nyt
hoitamaan mahdollisesti elämän riennoissa kärsinyttä suolistoani kuntoon, ihan vaan oman
terveyteni vuoksi.

Raskaus ei ole sairaus, joo, mutta tämä on: hyperemeesi.

Lue lisää: Hyperemeesi
Lisäksi löytyy: Hypereemi ry 
ja myös samanniminen facebook-ryhmä.
Katso myös: Lopu jo -sivut.