Heinäsirkan taikaa.
11.8.2022
Uusi lisä maagiseen eläintenkohtaamis-sarjaani: Heinäsirkka!
Seinällä silmät.
Seinällä keittiön,
tarkkaili meitä.
Seurasi hievahtamatta,
hiljaa,
Hän,
iltapalaamme.
Menin ottamaan Häntä käsiini kyytiin ulossiirtoa varten,
mutta pompahti Hän rinnukseeni.
Peitin Hänet löyhästi kuppikädellä siihen.
Kuistilla Hänet irroitin,
tiiviisti mekkoseeni takertuneen,
vapaaksi päästin terassilautojen päälle.
Siinä Hän;
Katsoi ja tarkkaili.
Ei ”soitellut viulua”.
Vaan päätti kävellä ja kiivetä kuitenkin vielä lähellä
häämöttävälle ranteelleni!
Josta koruani aikansa tutkittuaan ponnisti Hän
terassituolin poikkipuun päälle Ave-Marian rauhallisesti ja pitkään
tarkkailemaan meitä ja kuuntelemaan juttujamme.
Suu hymyssä.
Pari kertaa hieraisi silmiään; mahtoiko juttumme väsyttää
vai ilmeemme ihmetyttää?
Tai oliko vierailija sittenkin vähän kauempaa?…
Hänellä vahva, vangitseva ja kiinnostunut läsnäolo.
Rohkea, vuorovaikutteinen ja herkkä yksilö; Hän.
Maaginen iltakohtaaminen päättyi, kun
vilu valtasi vilukissan ja iltatoimet puoleensa huhuili.
Hän puolestaan kalusteelle jääden.
Aamuun mennessä eteenpäin jo ponnahdellut.
He-hei heinäsirkka!
Kohdataan taas, muodossa tai toisessa,
olento arvokas, Hän.
He,
heinäsirkat,
itseasiassa tekivät tuloaan jo viikkoa aiemmin;
silloin nautin aitiopaikalta heidän konsertistaan
neitoperhosen siipien heiluttelu-ihmettelyn kera.
Ah, kiitollinen, siunattu ja ravittu!
Taas! Tästäkin!
Luonnollisesti! Tietysti!
Sudenkorento-kasvo, heinäsirkka-käsi
<3 Naturella
PS. Mikä on sinun vaikuttavin luonnoneläinkokemuksesi tänä kesänä?
PSS. Oletko lukenut jo
Suomen Maija Poppanen – Virpi Raipala-Cormier, vanhan blogitekstini,
jossa kerroin sudenkorennon ilmestymisestä.
