Kouluarvoista arvokouluun

Millainen olisi unelmiesi koulu ja kouluympäristö?
Entä millaiset koulun oppiaineet tarjoaisivat sinusta
hyödyllisiä eväitä elämän polulle?

Aika-ajoin, mielestäni nykyään liiankin tiuhaan,
joudumme kuulemaan koululaisten huonontuneista
oppimistuloksista, lisääntyvistä
mielenterveyden ongelmista, yksinäisyydestä,
masennuksesta ja stressistä jo yhä
nuoremmilla ja nuoremmilla.
Surullista, eikö?

Useat oppilaat vaikuttavat olevan hukassa,
huomiotta ja/tai kiusattuja
välillä kenties liiankin levottomassa,
pelottavassa ja suorituskeskeisessä
ympäristössä.
Karua, eikös?

Kohdellaanko lapsia kohta/jo samoin kuin
joidenkin hoivakotien vanhuksia?

Ihmisen perus hyvinvointiin liittyvät tärkeinä
kulmakivinä: mm. ravinteikas ruoka,
riittävä määrä liikuntaa,
riittävä ja laadukas uni kera
yleisesti rennon mielen ja kehon.

”Yksilöllisiksi hyvinvoinnin osatekijöiksi luetaan
esimerkiksi terveys, sosiaaliset suhteet,
itsensä toteuttaminen ja onnellisuus.”(Wikipedia)

Koululla olisi mielestäni tuhannen taalan mahdollisuus
olla mukana tukemassa edellä mainittujen toteutumista,
oikeasti parhaalla mahdollisella tavalla. 

Millaisia oppiaineita sinä pitäisit
tarpeellisina elämän eväinä?

Olen huvikseni pohdiskellut tätä itse,
ja painottaisin nykyistä enemmän
yleishyödyllisiä, yleissivistäviä ja
käytännönläheisiä taitoja.
Kylkiäisinä nykyisten perusaineiden lisäksi tai
vaihtoehtona joihinkin:

1. Keho ja mieli:

Henkinen hyvinvointi:
-Tunne- ja vuorovaikutustaidot, positiivinen
psykologia ja tutustuminen omiin vahvuuksiin.
Tällaisia asioita ajaakin jo Positive Education Oy.
 “Elämäntaidot kouluun” -teemalla. Lisätietoja.

-Terveet ihmissuhteet sekä itseen että muihin.
Apuna: mm. Enneagrammi. Lisää enneagrammista.
“Ihminen tunne itsesi! Se on kaiken elämänviisauden alku.”
 Sanoi jo kreikkalainen filosofi Sokrateskin aikoinaan.

-Vierailevia hyvinvointiluennoitsijoita.

-Arvojen ja hyveiden korostaminen kuten:
suvaitsevaisuus, rakkaus, rehellisyys ja luottamus.

Entä jos Antiikin Kreikan neljä perushyvettä:
käytännöllinen viisaus, rohkeus,
oikeamielisyys ja kohtuullisuus
nostettaisiinkin takaisin tietoisuuteen
ja käytäntöihin?

“Hyve on eräänlaista sielun terveyttä, kauneutta ja
 hyvää käytöstä.” – Platon

”Emme tutki hyvettä pelkästään tietääksemme
mitä hyve on, vaan tullaksemme hyviksi.”
– Aristoteles

-Itsesäätelyn ja itsekurin hallinta,
esim. digitaalisten laitteiden suhteen.

-Tutustuminen intuitioon ja sen hyödyntäminen
arkielämässä.

Fyysinen hyvinvointi:
-Tutustuminen erilaisiin parantamisen
metodeihin/perinteikkäisiin hoitoihin kuten
mm. Ayerveda, vyöhyketerapia, homeopatia, osteopatia,
kiropraktiikka ja akupunktio.
Myös suomalaisiin kansanparantamisen perinteisiin
ja yrttihoitoihin.

-Joogan eri lajit ja meditaatio, mindfulness.

-Liikuntaa riittävästi ja monipuolisesti.

-Oman henkilökohtaisen terveyden seuraaminen
monipuolisin testein. Henkilökohtaisesti
ammattilaisen toimesta räätälöity ruokavalio.

2. Ympäristö-/luontokasvatus:

-Selviytymis-/partiolaistaidot.

”Selviytymistaidot ovat taitoja selviytyä
erilaisissa olosuhteissa,
kuten selviytyä luonnossa ilman
perustarpeita tai tehdä tuli ilman
tulentekovälineitä. Selviytymistaitoja
ovat myös lääkintä- ja ensiaputaidot 
erilaisissa onnettomuuksissa,
sekä suunnistaminen, suojan rakentaminen ja
veden ja ruoan hankkiminen hätätilanteissa.”
(Wikipedia)

-Kuukalenteri ja perinteiset tavat ennustaa säätä.

-Suomalainen kulttuuri ja entisajan perinteet.

-Yrttien hyödyntämistaidot, ruuan kasvattaminen itse,
puutarhan hoito ja tietous syötävistä kasveista.

-Päivittäin luonnossa oleskelu; oppitunteja erilaisissa
luonnonympäristöissä.

-Eläinten hoidon perusteet.

3. Hyväntekeväisyys ja luovuus

-Toisten pyyteetön auttaminen;
hyväntahtoisuuden harjoittaminen.

-Hyväntekeväisyys;
ilon ja empatian kokemuksien saaminen,
saaden samalla laajempaa perspektiiviä asioihin.

-Pelit (ei digitaaliset) ja leikit,
yhteishengen luominen.

-Luovuus; luova taide, luova liikkuminen,
musiikin luominen, luovat kädentyöt,
luova kirjoittaminen, luova ilmaisu…

-Vakioviikkotunti lasten, vanhusten, eläinten ja/tai
luonnonsuojelun parissa.

4. Arjen taidot

-Hiustenleikkuu, hieronta, meikkaus, ruuanlaitto,
vaatehuolto ja pyykinpesu.
Marttahenkisten kodin siivous- ja
rahojen säästöniksien oppiminen.

-Kalusteiden ja pienkoneiden kunnostus;
kodin ylläpidon ja kunnostuksen perusteet.

-Säännöllinen tavaroiden kierrätys ja tavaroista
luopumisen harjoitteleminen; kirppis.

-Eri ammattien pariin tutustumisvierailut;
tavoitteena ymmäryksen lisääntyminen ja
arvostus eri alojen ammattilaisia kohtaan.

-Etiketti ja kohteliaat käytöstavat.

-Rahan arvo ja -käyttö;
tienaamisharjoittelu esim. kioskin pidolla.

-Auton ja/tai polkupyörän perushuolto,
renkaiden vaihto.

Unelmieni kouluympäristö

Unelmieni koulussa opettajat olisivat kutsumusammatissaan,
ja sen todella huomaisi. He olisivat motivoituneita, innostuneita,
kannustavia ja esimerkillisiä.

He viihtyisivät toimessaan loistavasti, eivätkä olisi
ylikuormittuneita taakkansa alle.

Opettajien-oppilaiden ja vanhempien muodostama vaikutuspiiri
olisi toimiva, yhteisten tavoitteiden eteen
puhaltava yhteisöllinenkin yhteisö.

Unelmieni koulussa toteutuisi jonkinasteisesti lapsilähtöisyys,
ja eri ikäkausiakin voisi opiskella yhdessä. Tärkeää olisi jokaisen
kuulluksi ja nähdyksi tulo.

Puhtaan luonnon keskellä sijaitsevan rakennuksen
läheisyydessä ei säteilisi radioantennimasto, pahimmillaan 5G-tukiasema.
Rakennus itsessään olisi puhtaan sisäilman kehto.
Osa opetuksesta toteutettaisiin ulkona.
Oppimistilanteet olisivat rauhallisia.

Koulun ruoka olisi terveellistä ja koulun omassa keittiössä
valmistettua.
Ruoan sisällössä olisi mahdollista ottaa huomioon
yksilöllisemmätkin räätälöinnit.
Opetusryhmien koot olisi rajattu järkevästi,
ei senhetkiset kustannukset edellä,
vaan lasten kokonaisvaltainen hyvinvointi kärkenä.

Unelmieni koulussa olisi edelleen käytössä
aktiivisesti kirjat ja käsinkirjoitus.
Tukevathan monet oppimistulostutkimuksetkin tätä.
Digilaitteiden käyttö olisi tilannekohtaisesti tarkoin puntaroitua.
Keskittymiskyvyn tukemiseksi omat puhelimet olisivat
pannassa koulupäivän ajan.

Unelmieni koulussa olisi sallivan keskusteleva,
filosofisen analysointikykyinen ja
muuntuvaisen avoin asenne tietoon.

“Tiedon todellinen rakastaja tavoittelee luonnollisesti totuutta,
eikä tyydy yleiseen mielipiteeseen.” -Platon.

Unelmieni koulussa luokkaretki ei suuntautuisi
välttämättä/aina mihinkään super erityiseen paikkaan,
vaan retki voisi olla välillä myös ihan vain
sisäinen olotila, kenties pysähtyminen hetkeksi.
Vahva läsnäolon, välittämisen ja/tai rohkaisun kokemus,
elämys/tunnetila, joka jäisi mieleen.

Unelmieni koulussa ei olisi epäsuotuisten
terveysvaikutusten takia
karkki- ja limuautomaatteja. Myös
energiajuomien nauttiminen olisi kielletty.

Lopputuloksena kokonaisvaltaisen ravitseva oppimismiljöö

Tuloksena olisi laaja-alaisen monipuolisesti ravitseva koulu,
jonka painopistealueena olisi ns. elämänkoulutunnit/
elämänevästunnit, muiden totuttujen aineiden ohella.

Koulu, joka olisi niin houkutteleva, että se houkuttelisi
oppilaita ja opettajia jonoksi asti.
Koulu, jonka oppilaat eivät kärsisi
tekstin alkupuolella mainitsemistani ongelmista.

Koulu, jossa olisi kenties Steinerlaista
kokonaisvaltaisuutta ja yhteisöllisyyttä.
Linkki steiner-pedagogiikan pääpiirteisiin.

Koulu, jossa olisi Montessorilaista lapsilähtöisyyttä ja
tutkivaisuutta, linkki.

Koulu, jossa olisi kotikoulun pienuutta ja
paikkakunta-/maasidoksettomuuta. 

Koulu, jossa olisi vapaan koulun mahdollisuuksia
vaikuttaa opiskeluunsa ja koulun asioihin. Ja jossa
oppiminen voisi perustua lapsen yksilölliseen
oppimistahtiin. Lisätietoja tarjoaa linkki
Turun Feeniks-kouluun.

Lopputulos: kuin mosaiikki, monenlaisia,
laadukkaita palasia yhdessä! 

Ihan tavallisia perusjuttuja?
Vai nykyään ihmeellisyyksiä, epärealistista,
liikaa toivottu ja kaukaa (menneestäkö) haettu?

Löytyykö unelmien koulu naapuristasi
tai kotooltasi?
On, on, on. Täällä, täällä, täällä.
Toivon kuulevani.
Vinkkaahan tänne!

<3 Naturella

Lueskeltavaa palan painikkeeksi:

Aamulehti, Tiina Keskinen, kolumni 31.5.2019
”Oppilaiden pahoinvointi ja oireilu alkavat olla sitä
luokkaa, että opettajan osaaminen ei enää riitä:
”Ensimmäisen kerran urani aikana vakavissani mietin,
onko työssä järkeä.” Linkki.

Kari Uusikylä.com, blogi, 18.11.2018
“Miksi koulumme Pisa-tulokset heikentyvät
jatkuvasti?” Lue!

Keski-Uusimaa, Satu Jalo, 12.10.2019, 
“Luokka, jossa 10 minuutin hiljaisuus on liikaa vaadittu.” Linkki.