Maalari maalasi..taulua…

Sinistä ja punasta…
Illan tullen sanoi hän…

”Sä voisit maalata”, tokaisi ystäväni yllättäen päivänä takaperin. 
Ja niinhän mä sitten maalasin, tänään, pitkästä aikaa. 

Päästin pensselin irti.
Värejä sekoittelin, pensselillä töpsyttelin ja ilottelin. 
Innolla ja hartaudella vapaasti.
Tyylilleni uskollisena; tietenkin lattialla.

Parantelin kierrätyskeskuksessa ihastumaani ja sieltä kotiin
jo ajat sitten raahaamaani, paikoitellen hieman
pintavaurioitunutta maalausta. 

Ainutlaatuisen hienoviritteistä luomusta,
joka minusta henkii taianomaista luonnollisen
metsämaiseman lumovoimaa.
Kuiskii satuja menninkäisten ja keijujen.

Taivas hehkuu arvoituksellisesti lumoten, 
vehreys kietoo syleilyynsä.
Valo ja varjo tanssii, kuten todellisuudessakin. 

Ja vesipisarat kuin kyyneleet, 
kuin ilo,
yhtä voimallisesti, tehtäväänsä noudattaen liikkuu, elää. 
Virta tuo, virta vie. 
Tasainen solina tahdittaa. 
Hetki vaihtuu, 
vesi vaihtuu ja haihtuu. 
Pysyvää vain liike. 
Kohina.

Tuttu tärpätin haju tulvahdutti muistoja menneiden taiteilujen. 
Kenties myös enteitä tulevien. 
Rentoutti hetkeen saatellen monet nämä sanat. Tunnelmat tuoreet. 
Maalaaminen, ystäväni, pysytäänhän yhdessä?

Minkä parissa sinä olet viimeksi pysähtynyt hetkeen ja
kokenut nollautuneesi?

Satumaisia tunnelmia ensi viikkoon sinulle toivoen,

<3 Naturella

PS. Naturella Elämäntapablogi Facebookissa, Instagramissa ja
www.naturella.fi
Sydämenlämpöisesti tervetuloa kaikki uudet seuraajat!