Sädesienivaara! Lähikoulussa.

28.10.2019

Lähikoulussamme, jonne ei vain yksi, kaksi vaan kolme
lastamme olisi lähivuosina menossa, on todettu sädesientä,
eri osissa koulua. Sitä on ollut ennenkin, mutta nyt vielä
muuallakin, lisää.

Taloussanomat 31.1.2017 kertoo, että:

”Sädesieni on talojen pahimpia mikrobeja.”

Sisäilmaoireilu voi ilmetä hyvin laajakirjoisena.
Kuten Homepakolaiset Ry -sivuston linkki kertoo.

Tuusulan kunnantalo kärsi myös taannoin sisäilmaongelmista.
Sille etsittiin ja löytyikin korvaava paikka. HS 2019 Juttu.

Miten olisi ”ratkaisevien avainten” löytyminen myös tässä,
Tuusulan Vaunukankaan koulun, tapauksessa?

Vaunukankaan koulun tilanne?

Vaunukankaan koulussa on ollut aikoinaan tulipalo,
joka on lähiasukkaiden mukaan sammutettu vedellä.
Yllätys, että tuloksena on sisäilmaongelmia?
Onhan koulua toki tutkittu & korjailtu, tutkittu &
paranneltu, ja taas tutkittu ja tiivistelty, mutta ongelma
vaikuttaisi valitettavasti vaan pahenevan.

Tiedossa on, että uusi, korvaava koulu on suunnitelmissa
rakentaa lähitienoolle seuraavan viitisen vuoden päästä.
Mutta se ei harmiksi auta tähän hätään.

Miten lasketaan vai lasketaanko (ei)
kustannukset nyt / versus mahdolliset tulevaisuuden
sairaudenhoidolliset kulut?
Onko parakin hinta todella liian kallis suhteessa
noin 400 oppilaan ja opettajan terveyden hintaan? 

Monien lääkealan haittojen kohdalla pätee se,
että vain noin 10% haitoista ilmoitetaan Fimeaan. 
Miten on Vaunukankaan tilastojen suhteen?
Ovatko kaikki todella ilmoittaneet oireistaan
oireilmoituskyselyissä?

Vaunukankaalla esimerkiksi ajalla 1.4./12.4.-12.6.2019
oirehtineita oli 21 oppilasta noin 375:stä.
Mikä olisi riittävä luku saamaan vipinää toimintaan?

Vertailuna Riihikallion koulussa oireilmoituksia
oli 20 oppilasta (ja 3 opettajaa). Riihikallion koulu
sai parakin. Vaunukankaan oireilmoituslukemat
ovat maallikkotulkintani mukaan
samassa mittakaavassa Riihikallion kanssa, ja kokonaan
eri lukematasolla verrattuna muihin Tuusulan kouluihin. 

Sisäilmaoireilusta…

Sisäilmaoireet voivat olla todella moninaiset.
Lapset eivät välttämättä tunnista/pysähdy/kerro ja
toisaalta aikuiset eivät välttämättä
ehdi/kysele/kuuntele/ymmärrä.
Kommunikaatiokatkokset voivat vaivata myös
kodin ja koulun välillä.

Minusta vaikuttaa siltä, että
viime aikoina on totuttu jatkuvaan sairasteluun
luonnollisena, hyväksyttävänä ja normaalina arki elämän
komponenttina – toisin kuin ennen.
Lasten moninaiset sairastelut pistetään
usein normaalin sairastelun piikkiin; se on ikäänkuin tuttua,
tavallista (kun muutkin), ja niin vaan on aina,
syksyisin, talvisin, keväisin…

Terveys on kuitenkin se, mikä kuuluisi olla se tuttu ja tavallinen
perus olotila! Muu poikkeusta, herättelevää ja mahdollisesti
tarkempaa selvittelyä ja/tai elämäntapamuutoksia vaativaa. 

On sääli, että nykyään monet vanhemmat elävät niin
kiireisessä oravan pyörässä, etteivät he välttämättä ehdi
kiinnostua ja paneutua oikeasti tärkeisiin ja kauakantoisia
seurauksia aiheuttaviin asioihin. 
He eivät välttämättä ehdi kunnolla lukea vaikkapa
Vilma-viestejä, etsiä tietoa, pohdiskella itse asioita,
miettiä ratkaisuja, tehdä ehdotuksia tai lähettää viestiä eli
reagoida mitenkään, mihinkään!
Ja reagoimattomuus tulkitaan usein niin,
että kaikki on hyvin. 

Lapsi kuin pelinappula?

Välillä vaikuttaa siltä, että vaikka joku saisikin oireita,
niin se ei ole ”koskaan” sen ilmeisimmän vika:
juuri saadun lääkeaineen/lääketieteellisen toimenpiteen,
ruoka-aineen, juoman taikka yleisesti vallitsevan sisäilman.
Liian usein sorrutaan
syyllistämään lasta tai vanhempia luulotaudista.

Onko lapsi kuin pelinappula, jota pallotellaan?
Meillä esimerkiksi jos yksi kolmesta lapsesta sairastuisi,
niin yksikö olisi alkuperäisessä koulussa, toinen
vaihtoehtoisessa koulussa
ja kolmas ikänsä puolesta kenties kolmannessa
hoitopaikassa? 
Nelilapsisessa perheessä neljäs voisi pahimmillaan olla
sairastunut niin kovin, ettei pystyisi olla enää
koulussa ollenkaan.

Sisäilmaongelmaisissa tiloissa jokatapauksessa altistus
tapahtuu jokaiselle siellä oleilevalle.
Osalla lapsista voi olla
ennestään jo muitakin terveyshaasteita kuormanaan.
Nykyiset oireet voisivat pahentua ja mahdolliset tulevaisuuden
terveysongelmat kertautuisivat. 
Pelottavaa? Ja perheitä lisäkuormittavaa, aivan turhaan!

Tuntuu karulta, että tässä tilanteessa sädesienikoulun
koulualueella asuvien koululaisten kohtalon osalta
muut vaihtoehdot ovat suuria selvityksiä ja
kommervenkkejä vaativia: 

– saadako oikeus toiseen kouluun, mutta vanhemmilta se vaatisi
mahdollisesti edestakaiset koulukuljetukset?
-muuttaako toiseen koulupiiriin (kunnan sisällä tai ulkopuolelle)?
-kotikouluttaa?
-tai löytyykö vielä jotain muita vaihtoehtoja?

Herätys! Hidasta!

Mietipä hetki omalta kohdaltasi:
Mikäli työpaikallasi olisi sädesientä,
olisiko tämän hetkinen palkkasi ja työpaikkasi
sen arvoisia, että olisit valmis altistamaan
loppuelämän hyvinvointisi?
Jatkuva ”häiriötilanne” (altistus) olisi se normitilanne,
ei poikkeustilanne.

Söisitkö sinä esimerkiksi ruokamyrkytysbakteerin
omaavaa ruokaa vain luottaen kehosi tuuriin, koska ei naapurin
Jussikaan sairastunut siitä?

Pidät varmaan myös asuntosi ovet auki luottaen Hannu
Hanhimaiseen onneesi? Vai sittenkin miinoitat kotisi
hälytysjärjestelmillä,
mutta oman terveytesi suhteen hälytysjärjestelmän
ei tarvitsekaan olla toiminnassa?
Vaan luotat siihen, että jotkut muut tekevät
viisaita, puolueettomia ja juuri sinun lapsesi/sinun terveydelle
sopivia päätöksiä puolestasi.

Valitettavasti, läheltäkin seuranneena, en usko, 
että todellista, helppoa, nopeaa, edullista ja toimivaa hoitolinjaa
vakavaan sisäilmasairauteen on.
Vieläpä lapselle, ja ilman haittavaikutuksia. 

Kuvittele, eikö se olisi aika hankalaa oikeasti,
jos ei esim. voisi käydä kylässä joidenkin ihmisten kotona,
tai joissain harrastuspaikoissa, tai lomamatkojen majoituksen
suhteen olisi supertarkkaa,
samoin opiskelu- ja työpaikoissa. 
Ja oireet eivät olisi oikeasti ”ihan vaan korvien välistä kiinni”.

On helpompi ja halvempi ehkäistä ennalta
kuin hoitaa jotain. Hoitamisessa usein joku
ulkopuolinen taho voittaa
ja käärii rahat. Ja veronmaksajat maksavat.
Ja/tai omasta pussistasi tilanteessa, jossa mikään tavanomaisesti
tarjottu hoitomuoto ei olisi auttanut ja olisit viimeisenä oljenkortena
valmis kokeilemaan CAM-hoitoja, saadenkin apua niistä. 

Ei kukaan yksinkertaisesti halua sairastua? Eihän?
Eikä tieten tahtoen altistaa omia tai toisten lapsiakaan? Vai?

Kunnan strategia

On mielestäni mielenkiintoista, että ilmiselvästä
asiasta tarvitsee edes nostaa ääntä.
Onhan Tuusulan kunnan strategiassa mainittu:
Vireä, kasvava ja hyvinvoiva Tuusula?
Kunnan strategiaan voi tutustua täällä.

Esimerkiksi Tuusulan kunnan hieno joulun avauksen ilotulitus maksaa 
varmasti useita kymmeniä tuhansia euroja. Eikö rahaa/sponsoreita voisi olla
tarvittaessa parakinkin rakentamiseen? Eikö se jos mikä
toisi hyvää mainetta, kunniaa ja
julkisuutta yritykselle?

Onko Vaunukankaan nykytilanne vähän kuin
kosmeettista kirurgiaa, kun tietoiset ja pahiten oirehtivat
ovat vaihtaneet koulua, jolloin oireilmoitukset
on saatu alemmas, eikä mitään tarvitsekaan tehdä?

Tuusulassa asustaa kohtuullisen paljon 3-4 lapsisia perheitä.
Miten käy Tuusulan houkuttelevuus jos 
koulunkäynnin suhteen pitäisi joissain paikoissa tyytyä
epäterveeseen vaihtoehtoon?

Stop! Varo: Terveysvaara!

Mitä jos rakennuksessa, jossa olisi
havaittu sisäilmaongelmia olisikin
varoitusmerkki, kuin liikennemerkki: Varo: sädesientä!
Kuinka moni haluaisi tietoisesti oleskella
sellaisessa tilassa?

Pitääkö vavahtuminen niin usein tapahtua
karuimman, vasta sairastumisen kautta;
että oma lapsi alkaa oirehtia?
Miksei herääminen voisi kerrankin tapahtua ajoissa?
Tosin tässä tapauksessa se olisi joka tapauksessa jo liian
myöhään, kun henkilöitä on altistunut tuolla jo
useiden vuosien ajan. 

Tässä ei ole mielestäni vaihtoehtoja. 
Muuta kuin oppilaat ja opettajat pois tiloista heti!

Tarvitseeko ryhtyä lakkoon ja kutsua media paikalle
kuten Espoossa on hiljan tapahtunut?

Mtv uutiset 24.10.2019, ”Lukiolaisten mitta täyttyi
Espoossa – opiskelijat marssivat ulos
homeongelmien vuoksi: “Sisällä tulee pää kipeäksi”, linkki.

Se EI ole mielestäni mikään puolustus,
että sisäilmaongelmiahan on joka koulussa.
Huono argumentti. Ihan kuin se pitäisi siten vain hyväksyä. 
Vähän niin kuin, että ”mähän voin tehdä ja syödä mitä vaan,
kun kuitenkin kuolen syöpään, kun kaikki muutkin.” 

Kaikki eivät sairastu, välttämättä heti tai ollenkaan,
mutta paljonko olisit todella valmis pistämään
likoon uhkapeliin terveydestäsi, ja luottamaan,
että juuri sinun lapsesi pysyy terveenä?

Kaikilla pitää olla lähtökohtaisesti oikeus puhtaaseen
sisäilmaan, varsinkin lapsilla!

Ryhmitytään yhteisrintamaan!

Heittäisin roskikseen
”Ei kuulu mulle / Ei kosketa mua
juuri nyt/vielä / Ei ole aikaa -asenteen.”
Sekä sokean luottamisen siihen, että joku muu tekee. 

Miksen minä? Juuri nyt! Mitä sinä voisit tehdä?
Mitä voisimme tehdä yhdessä?
Kyllä, sinä, ja juuri me, voimme!

Kuten huomaat, minä en ainakaan aio antaa
asian vain olla. 
Voin hyväksyä paljon, pakon edessä:
antaa periksi vaikka ruuan sisällössä,
opetuksen tasossa, tms. Mutta tässä asiassa,
sivuuttamattomassa terveysasiassa,
en ole valmis tinkimään, yhtään. 

Lämpimät kiitokset tässä kohtaa
Tuusulan sisäilmajaostolle, joka on tehnyt
ja tekee hyvää työtä kunnan koulujen ja päiväkotien
sisäilma-asioiden eteen!
Teette tärkeää työtä. Työtä, josta harvoin saa
kiitosta, vaikka se todella merkittävää onkin. 

Ryhmitytään yhteisrintamaan!

Ei vihalla, vaan ilolla, tärkeän asian puolesta,
ratkaisuja etsien ja yhteistyötä ja -voimaa
löytäen,

<3 Naturella

Lisää:
Vaunukankaan koulun sisäilmatyöryhmän
tiedostopankista löytyy pöytäkirjat ja raportit
vuodelta 2019, ole hyvä.

Lääkäri Tiina Tuomela, Lasten asema ja
oikeudet sisäilma-ongelmissa
1.10.2018 Youtube 20 minuuttia, katsohan.