Telinetemmellystä

Telinevoimistelu opettaa tärkeää vartalonhallintaa
ja toimii mainiona pohjana ja tukena
niin lajille kuin lajille, lapselle kuin aikuiselle.

Minä, vanha harrastevoimistelija, olen vaivihkaa
loikannut valmentajien leiriin ja
aloittanut toimimaan apuohjaajana lasten
telinevoimistelutunnilla.
Yhden unelman toteutuminen lisää.
Kutkuttavaa, uusia voltteja ja haasteita tarjoavaa!
Telineet houkuttelisivat itseäkin edelleen kokeilemaan…
Vaihtelu arkeen ja itse kehittyminen on aina tervetullutta.
Vuosien varrelta ohjaajakokemusta taskuni eivät
pullistele, mutta omakohtaista harrastekokemusta
sitäkin enemmän. Uuden oppimista koen, että
ohjaajana toimiminen tarjoaa eniten pedagokiikan
puolella; miten saada lapsi toimimaan ryhmän säännöillä
ja houkutella hänet kokeilemaan jotain liikettä?

Jämäkkä pääcouchi, jolla on pitkä valmennustausta
ja on ammatiltaankin fysioterapeutti mainitsi joku
kerta keskustellessamme,
peilaten omaan taustaansa, jotenkin että
”on se jännä nähdä, että miten lapset eivät osaa
enää liikkua… vuosi vuodelta huonommin.”
En silloin rekisteröinyt asiaa sen kummemmin.
Nyt kun olen päässyt tunnilla läheltä itse
näkemään, niin todellisuus on tyrmännyt kanveesiin.
Vain jo kahden suorituksen perusteella.
Huolestuttavaa ja yllättävää.
Mutta ennen kaikkea todella surullista.

En jähmety vaan, päästän ilmoille:
Telinevoimistelun alkeisryhmässä, jossa ikähaarukka
on 3-6 vuotta, riippuen henkilöstä, peruslähtötaso
saattaa olla radikaalisti eri (eli esim. etevä
3-vuotias voi olla jo 6-vuotiaankin tasolla ja
sama kuperkeikkana päinvastoin).
Vartalonhallinta, perusjuoksu -tai
hyppelytaidot heittelevät hurjasti.

Myös asenne aaltoilee.
Ymmärrän, lapsi on lapsi ja alkeisryhmä,
kaiken ei tarvitsekaan mennä ihan justiin.
Mutta tuossa tilassa kaikkien turvallisuuden
vuoksi ei voi poukkoilla miten sattuu.
Ja kun urheiluharjoituksissa kuitenkin ollaan, niin
liikkeiden välissä ei ole tarkoitus kuluttaa aikaa
istuksimalla tai makoilemalla.
Sekä lähtökohtaisesti lienee kaikkien etu jos ei
koko ajan maanittelemalla tarvitsisi suostutella
jotain tekemään jotain tai erotella
riidanhaastajaa/toisen suoritusta häiritsevää.

Lasten ihon kunto vaihtelee radikaalisti ja jollakin isot
mustelmat ponnahduttavat pelottavia kysymysmerkkejä.
Muutamista huomaa, että liikunnan lisäksi he tarvitsisivat
kipeästi kontaktia aikuiseen. He hakevat aktiivisesti
katsekontaktia ja jutteluseuraa. Treeneissä.

Monet voimisteluseurat ovat laatineet omat
pelisääntönsä niin vanhemmille, lapsille kuin
valmentajille. Esimerkiksi Vantaan
Voimisteluseuralla on valmennusryhmälle
erittäin selkeä ohjeisto, tässä.

Vaikka kunkin seuran tai ryhmän
yksityiskohtaiset säännöt voisivatkin pökerryttää,
niin ne kannattaa kuitenkin lukea ja niitä
toteuttaa kaikkien helppoudeksi, iloksi ja turvaksi.
Nostan esille yhden telinevoimistelutunneille
liittyvän perusjutun, joka on jäänyt useilta
vanhemmilta huomioimatta:
röyhelöjumppapuvut ja hamepaidat
sotivat mm. rekkitangon kanssa ja
sopivat siten paremmin tanssillisille tunneille.

Ei varmasti helposti mahdollista toteuttaa,
mutta jokaisen vanhemman olisi hurjan hyödyllistä
päästä vuorotellen huomaamaan, että kuinka
oma lapsi käyttäytyy ryhmässä ja
harjoituksissa. Muiden taitotasoon ei tarvitsisi
suoraan verrata, mutta arvostelematon
peilaus voisi toimia positiivisena
kannustimena kotioloihinkin.

Ehkäpä tarvittaisiin myös vanhempi-lapsi
telinevoimisteluryhmä, jossa vanhemmat oppisivat
samalla erilaisia liikkeitä muistipakkiinsa.
Liikkeitä, jotka kotonakin voisivat olla arjen
aktiivikäytössä.

Hyvissä seuroissa kiinnostuneita voimistelunharrastajia
löytyisi usein enemmän kuin vapaita paikkoja.
Käytettävissä olevat tilat, oheisvälineet ja kohtuulliset
treenivuorot ovat rajalliset. Haastankin jokaisen
miettimään, että mitä itse voisi tehdä asian tukemiseksi,
tärkeän lasten liikunnan mahdollistamiseksi.

Mitä sinä ajattelet aiheeseen liittyen?

2 comments on “Telinetemmellystä”

  1. Annika sanoo:

    Vanhempi-lapsi telinevoimisteluryhmä kuulostaa juuri sellaiselta mihin itse varmasti lähtisin! Usein kun etsii yhteisiä harrastusryhmiä itselle ja lapselle, törmää siihen että ryhmät ovat harvassa ja usein buukattu täyteen jo ensimmäisenä ilmottautumispäivänä, ainakin Helsingissä. Ja opetustaso on vähän laidasta laitaan, eikä oikein voi olla varma millaisesta tunnista lopulta on kyse kun esim vauvajumppaa on yhtä montaa erilaista kuin on ohjaajaakin. Mahtavaa että olet löytänyt uutta uutta tekemistä ja haastetta valmentamisesta, ainakin sovit siihen hommaan paremmin kuin hyvin! Minä ainakin buukkaisin heti paikan tunneillesi jos ikää olisi nyt lapsella tarpeeksi! 🙂

    1. Naturella sanoo:

      Hei Annika! Kiitos mukavasta ja paneutuneesti kantaa ottavasta palautteestasi!
      Kiva kuulla, täytyypä ehkä vinkata tuosta vanhempi-lapsi telinevoikkamahiksesta eteenpäin, eihän sitä koskaan tiedä jos vaikka joku seura tarttuisi siihen. Totta, vauva- ja muissakin jumpissa paljon on kiinni ohjaajasta. Lämmin kiitos vielä kannustuksesta ja kivoista sanoistasi! Toivottavasti löydätte juuri teille sopivan tunnin yhdessä tai erikseen, kun sen aika on!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.