Tuusulan luonnonhelmet: Fjällbon puisto

Täällä kaikki on niin kaunista.
Ah, täällä-kin luonto on niin koskettavan kaunis!
Ylhäällä, alhaalla, edessä, takana, sisimmässä.
Lähellä ja kaukana.

Katson järveä, auringon
kimmeltävien kultahelmien leikkiessä sen peilipinnalla. 
Tämän selkeämpää ei voi olla. 

On toki selvää, että ensikerta on aina ensi kerta. 
Mutta tämäpä ensikertalainen saapui lumoutuneena
samaan paikkaan uudelleen vielä saman päivän aikana!
Pari tuntia myöhemmin valloitimme meinaan Fjällbon,
luonnon seikkailupuiston, useammankin jalkaparin voimin. 

Pitäähän se nyt ottaa takaisin menetettyjä vuosia;
tuli meinaan asutettua Tuusulaa useampikin vuosi
löytämättä tätä helmeä.

Pikkutyttö minussa hihkuu ja ihmettelee,
pomppii portaita,
rikkoo lätäkön jäätä,
tunnustelee ja haistelee puun kuorta, 
tuoksuttelee rannassa aitiopaikalla olevan
nuotipaikan savua,
maistelee kohmeista mansikan lehteä,

testaa kaikki istuinpenkit,
kiipeilee kalliolla,
tasapainoilee kelopuun päällä,
laskee liukumäkeä,
ottaa kovat vauhdit hämähäkkikeinussa,
piirtää kepillä maahan,
ja tutkii hyönteishotellia.

Pikkutyttö minussa ei halua lähteä
auringonlaskun mukana pois,
edes kenkä ja lapanen vettä valuvina…
– osa näistä sisäisen pikkutytön mielikuvissa,
ja loput hoiti arkitodellisuudessa lapset. 😀

En ihmettele, että Tuusulan Taiteilijasielut
ovat kautta aikain viihtyneet
Tuusulanjärven rantamaisemissa!

Fjällbosta lisälukemista jos kiinnostaa tarjoaa mm.

Virtuaalituusula.

Wikipedia.

Rantapallo.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.