Vauvakadosta vauvatulvaan!

”Suomea vaivaa historiallinen vauvakato” kirkui Helsingin
Sanomien otsikko 15.7.2019.
TÄMÄ kahden sivun mittainen juttu maalaili synkkää kuvaa siitä,
että miten tulevaisuudessa kadulla törmää rollaattoriin ei
lastenvaunuihin. 

Juttu loppui: ”Nykyisellä kehitysvauhdilla Suomessa ei
syntyisi enää vauvoja 2040-luvulla.
Todennäköistä on, että syntyvyyden syöksy pysähtyy
ennen sitä.”

Oikeasti, ei syntyisi vauvoja?!! Aika syvän synkkää.

Pohdittaisiinko avoimin ja kiinnostunein mielin hetki syitä, että
mistäköhän vauvakato voisi johtua?

Minulle juolahti mieleen heti joitain vaihtoehtoja
syy-yhteyteen liitettäviksi:


1. Koko ajan heikkenevät synnytyssairaalamahdollisuudet.
Pienempiä sairaaloita suljetaan ja isoista tehdään massiivisia, kuin terveydenhoidon tuotantolaitoksia,
isoja synnytyskomplekseja, joissa äiti ja pikku toukka
asioivat kuin neulana heinäsuovassa. Koruttoman virallisesti ja tiukkojen aikarajojen ja sääntöjen puitteissa.

2. Yhteiskunnassamme naisen työssä olon tärkeyttä korostetaan jatkuvasti.
Lastenhoidon tukia sekä rahallisesti että
ajallisesti leikataan alati ja omaa valinnan mahdollisuutta perhevapaissa
yritetään kitkeä. Valitettavasti monet päättäjät,
jotka ratkaisuja tekevät eivät omaa ensikäden kokemusta, edes
omia lapsia ollenkaan.

3. Vaikuttaisi, että äidin roolin tärkeyttä hävitetään ja yleistetään ikään kuin tasa-arvoisemmaksi/miehisemmäksi, vaikka todellisuus on kuitenkin
edelleen, että luonnollisesti mies ei voi synnyttää ja imettää.

4. Suomessa vauva- ja lapsimyönteisyys, tiivis ja sukurakas perhekulttuuri,
ei ole niin vahva kuin esimerkiksi joissain Keski-Euroopan maissa.
Liikennevälineissä, kaupoissa ja ravintoloissa lasten kanssa liikkuessa,
mikäli lapset eivät ole tyyliin äänettömiä, hajuttomia ja liikkumattomia,
saa helposti osakseen halveksuvia katseita.

5. Media suitsuttaa päivittäin maapallon ylikuormitusta ja ilmastonmuutosta.
Siitä että luonto ei kestä ja ruoka ei riitä.
Ratkaisuna siihen syötetään väkiluvun kontrollointia/
vähentämistä.

6. Monet etsivät täydellistä puolisoa, eivätkä välttämättä
löydä sellaista. Mahdollisesti myös suvussa kulkevat
perhetraumat hankaloittavat
parisuhteen aloittamista ja perheen perustamista.

7. Toisaalta tahtomatta ja todella erittäin ja liian yleisesti
molempien hedelmällisyysvaikeudet voivat hankaloittaa
raskaaksi tuloa.
Arjen kemikaalit, hormonihäiriköt, ehkäisyvalmisteiden
vaikutus lisääntymiseen, ilmansaasteet,
kosmetiikka, lääkkeet, rokotteet, säteily,
ruuan lisäaineet, epäpuhdas juomavesi – kaikki voivat tuoda
vuosien saatossa oman
kuormitusmausteensa mahdollisesti jo muutenkin
terveyshaasteiden kanssa kamppailevaan kehoon.
Kaikella on kuitenkin cocktailissa vaikutuksensa.

8. Lapsia ”aletaan hankkia” yhä myöhemmin ja myöhemmin.
On sisäisiä ristiriitoja kaiken maksimoinnissa.
Yritetään laskelmoida, että sitten kun sitä…sitten kun tätä ensin.
Selitellään, kun ei ne muutkaan… (yhteisön paine).
Jossain vaiheessa törmätään siihen, että iän myötä
kykymuuri nousee vastaan.

9. Monille lääkäreiden maalaama surullinen kuva siitä,
ettei voisi tulla raskaaksi on ainoa ja koko totuus.

10. Karut malliesimerkit läheisten eroperheistä
tai moniterveysongelmaisista lapsista eivät
kannusta suvunjatkoon.

11. Oma pelko ja epäily siitä, etteikö olisi riittävän hyvä
vanhempi kalvaa.
Pelko myös yhteiskunnan kehityksestä huonompaan
suuntaan sekä huoli omasta työpaikasta ja
toimeentulosta kummittelee.

12. Syynä varmasti myös
yleinen kiireinen, stressaava ja tietotulvainen
elämäntyyli, jossa ei välttämättä
jää edes voimavaroja harrastaa mitään
raskauttavaksi viittaavaakaan.

13. Myös ympäristön viljelemät synnytyspelot.

14. Loppuviimein kuitenkin asian petaaminen, pessimismisuo.
Alati, viime vuosina mediassa vellonut toisto siitä,
että syntyvyys laskee: itseään toteuttava ennuste,
kaikkien muiden sitä tukevien oheistoimien kera!

LINKKI tähän liittyen:
”Syntyvyyden laskun syyt arka paikka valtaekonomisteille ja medialle”
Uusi Suomi, Jukka Leppälahti, 20.11.2018

Käännetäänpä edelliset kuitenkin lohduttavasti toisinpäin
ja kylkeen mahdollisia ratkaisukeinoja:


1. Pienimmät synnytyssairaalat on jo karsittu ja enää
sulkemisia ei toivottavasti ole luvassa.

Sosiaalisen median myötä tietoisuus synnytykseen liittyvistä
vaihtoehdoista on lisääntynyt. Perheet osaavat toivoa esimerkiksi
vesisynnytystä ja luonnollisia kivunlievitysmenetelmiä
ja niitä on enenevissä määrin tarjolla.
Onnelliset ja luonnolliset kotisynnytyskertomukset puolestaan tuovat koko
synnytyskarttaan laajempaa kuvaa synnytyksen luonnollisuudesta.
Kaikenlaista tietoa ja kursseja on olemassa, doulia pestattavana ja
vaihtoehtoja tarjolla, kun niitä osaa etsiä kiinnostunein mielin.

2. Työ ei ole enää kaikille kaikki kaikessa.
Oma merkityksellinen, omien arvojen mukainen elämä,
toimii pikemminkin johtolankana. Tietoiset valinnat ohjaavat
perheiden ratkaisuja taloudenkin kustannuksella.
Moni vanhempi valitsee jälkikasvulleen parhaimpana oman läsnäolon.

Tähän liittyy HS Mielipidekirjoitus 13.7.2019 Vita Linfast
Painetussa lehdessä otsikko: ”Päiväkodeissa ei riitä resursseja läsnäoloon”
(otsikko muutettu HS netissä muotoon: Päiväkodin arjessa hiljainen lapsi
jää vaille huomiota), LINKKI.
 
Valitut palat kirjoituksesta:

”Lapsiryhmät ovat isoja ja henkilökuntaa on liian vähän. Työaika on laskettu minuuttien tarkkuudella. Intohimoisesti työnsä hoitavilla kasvattajilla on jatkuva kiire. Ensimmäiset kokemukset syrjäytymisestä syntyvät lapioiden ja ämpäreiden keskellä.
Varhaiskasvatuksen systeemi ei toimi. Päiväkodin arjessa hiljaiselle lapselle ei ole aikaa antaa huomiota, kun taas erityistä tukea tarvitseva lapsi saa ”pikahoitoa”.
Kumpikaan ei saa riittävää varhaiskasvatussuunnitelman mukaista kasvatusta.

Ei ihme, että kiireisten kohtaamisten jälkeen huoltajille jää olo, että heidän lapsensa asioista ei olla aidosti kiinnostuneita. Meillä ei ole resursseja kasvattajan läsnäoloon ja aitoon kohtaamiseen.

Heinäkuun kesäpäivystys on pienoismalli yhteiskunnallisesta katastrofista. Henkilökunta vaihtuu viikoittain, kuten lapsetkin. Kukaan ei tunne ketään. Kasvattajatiimin työnjako ja yhteisymmärrys muodostuvat lennossa – jos muodostuvat. Tiimipalavereja ei ole. Erityistä tukea tarvitsevat lapset ovat ryhmissä ilman avustajia. Ryhmän tavoite on selviytyä päivästä. Lapset alkavat oireilla, jokainen omalla tavallaan.

Jos varhaiskasvatuksesta säästetään, kasvatamme lapsia, joilla on jo ensimmäiset kokemukset pahoinvoinnista. Kiertävän erityislastentarhanopettajan osaamista tarvitaan ryhmiin entistä enemmän. Varhaista tukea tulee antaa ajoissa.
Tulevaisuuden taitoja ovat luovuus, vuorovaikutustaidot ja yhteistyökyky. Pitäisikö näiden taitojen harjoittaminen aloittaa vasta ensimmäisellä luokalla vai jo siellä, missä lasta ”hoidetaan”?
Koulussa on liian myöhäistä luoda pohja lapsen kokonaisvaltaiselle hyvinvoinnille. Nyt on aika katsoa menoa uudesta näkökulmasta.”

Alle 3-vuotias ei kaipaa varhaiskasvatusta, Jari Sinkkonen, HS 4.3.2017,
TÄSSÄ.

Yksinkertaisuudesssaan lapsen kotihoito tulisi tehdä yhtä
houkuttelevaksi, helpoksi ja luonnolliseksi vaihtoehdoksi kuin
julkinen päivähoito.

Äidille tai isälle tulisi mielestäni tarjota samansuuruinen
tukimahdollisuus hoitaa lastaan kotona esikoulu- tai kouluikään asti,
kuin olisi päivähoitotukietu.

3. Äidin roolia vauvan kantajana ja imettäjänä ei voi mitenkään sivuuttaa.
Sille on annettava sille kuuluva arvo ja arvostus!
Imetystukea ja Imetyksen Tuki Ry:n toimintaa tulee tuoda vahvasti ja laajalti esille. LINKKI heidän sivuilleen.

Naturella: Äidinmaito – Luksus eliksiiri TEKSTI.

”Imetyksen merkitystä ei saa unohtaa” Painettu HS 28.6.2019 Tiina Tuomela
(sähköinen HS: ”Perhevapaauudistus ja imetyssuositus eivät saa
olla ristiriidassa”. LINKKI ja valitut palat alla:

”Vireillä oleva perhevapaauudistus tulee toteuttaa niin, että se ei ole
ristiriidassa Kansallisen imetyksen edistämisen toimintaohjelman
2018-2022 ja imetyssuositusten kanssa. Uudistuksen keskiössä tulee
aina olla lapsen ja perheen etu. Suosituksen valossa perheillä tulee olla
valinnanvapaus päättää, miten lapsen hoitovastuu jaetaan.”


4. Nykyään kun matkailu on kaikille niin tuttua juttua, niin
matkaeväänä matkoilta voisi jokainen tuoda lapsimyönteisyyden
siemenet myös meidän yhteiskuntaamme.

Pieni hymy, huomaavaisuus, auttaminen, ystävällisyys pieniä lapsia
ja niiden vanhempia kohtaan olisi lantteja pankkiin.

5. Maapallon kestokyvyssä ensin kannattaisi varmasti tarttua
ihan muihin asioihin.
Mielestäni lapsiluku on niin henkilökohtainen asia, että se ei saisi
olla millään muotoa yhteiskunnan säännöstelemä
(esim. lapsiluvun maksimimäärän suhteen).

Aiheeseen liittyvä juttu: Väestöräjähdys! Vai eikö sittenkään?
Helsinki.fi 18.11.2016, LINKKI.

6. Peruskoulu voisi tarjota jokaiselle laadukasta ihmissuhdekoulutusta
sekä traumanpurkumahdollisuuksia.
Onnelliseen parisuhteen asettautuminen aiemmin auttaisi todennäköisesti myös mahdolliseen suvunjatkamiseen aiemmin.

7. Terveellisyys ei ole vain muoti-ilmiö, vaan ihmiset alkavat tiedostaa
koko ajan suuremmassa määrin asioita ja sitä kautta pystyvät
myös ehkäisemään monia turhia altistuksia. Lainsäätäjien
tulisi tiukasti ja lahjomattomasti seurata ja rajoittaa elimistölle terveyshaittoja tuottavien laitteiden, tuotteiden ja uudenlaisten
keksintöjen käyttöä.
Viitaten ao. artikkeliin, ääritapauksessa muuten yhtäkkiä myös miehet
muuttuvat naisellisimmiksi ja kykenemättömiksi lisääntymään?

”Saasteet muuttavat kalojen sukupuolen”. Yle Uutiset 9.6.2008, JUTTU.

8 ja 9. Asenteeksi: Elämä on nyt eikä 15. päivä.
Ja kun ne muutkin!
Useat epäonniset, mutta raskautumishalukkaat naiset
ovat ensin kokeilleet monenlaisia, hankaliakin, länsimaisen
lääketieteen apukeinoja raskaaksi tulon edistämiseen.
Mutta sitten tulleetkin raskaaksi vaihtoehtoisten
menetelmien ansiosta ja rohkaistuneet kertomaan asiasta.

Esimerkiksi vyöhykerapian, akupunktion, osteopatian,
traumaterapian ja/tai ruokavalion apua/merkitystä
raskaaksi tulemiseen luonnollisesti ja toimivasti
tulisi korostaa sekä
tuoda aktiiviseen tietoisuuteen ja saataville.

10. Räikeänä vastakohtana ja kannustavana
esimerkkinä kukoistavat onnelliset, ehjät
perheet ja terveeneloisat lapset. 

11. Oma itseluottamus ja tietoisuus herää siihen,
että jokainen on osaava ja kykenevä vanhempi.
Jokainen!
Yhteiskunnan kehitykseen voi jokainen itse omilla
toimillaan, omalla tavallaan, yrittää vaikuttaa.
Aina jonkinlaista työtä tekijälle löytyy,
ja tukiverkkoja on olemassa,
yhteiskunnankin puolesta.

12. Rennompi manana tyyli virtaa Suomenkin oloihin.
Oma vapaus ja valinta elää kiireettä ja
ympäristön odotuksitta korostuu. Rento
mieli mahdollistaa rennot lanteiden irrottelut…

13. Monenlaisia luonnollisia helpotuskeinoja
synnytyspelkoihin on olemassa, mm. homeopatia.

14. Ja kas niin, yhtäkkiä, noususuunta onkin ylöspäin! 

Rohkaisua, luottamusta, uskoa, kannustusta tulevaan!

Yleensä luetellaan monta syytä, että miksi ei.
Kun lopulta tarvitaan vain yksi syy, miksi kyllä.
Koska: rakkaus.

Vain se, ja se vain,
kantaa ennen, lapsen aikana ja sen jälkeen. 

Vauvatulvaa!!! Rakkaustulvaa!!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.