Lehdet,kuin täplinä maassa;keltaokraa, ruskeanrämäkkää,viininpunaposkea, oranssiin sävyttävää.Seassa vihreän. Makaa.Välillä lentää. Lepatellen.Jotkut puusta päähän pudottautuu. Luopuu puu puvustaan.Iloiten irtipäästää.Timminä talveen. Keväällä koristaa kolttu kaunis, uus. Vuodesta vuoteen. Käy kierros. Lehdet, nuo kastepisaroiden kyllästämät,auringon kultaamat,kävellessäni kahisevat.Ennen lumihuntukuorrutusta.Mullaksi muuntumistaan – palvelus sekin. Palaten juurille.Osana luonnollista luontoa,kiertoa elämän.  Olisinko minäkin kuin puu, ja vakaanvahvana, syksyn tullen, vuodesta toiseen,vapauttaisin ylimääräiset taakat harteiltani? Vapauttaisin ne ravitsemaan juuria. Myös muiden. Ja antaisin tilaa uudelle; uuden ajan koittaessa; olla kuin […]