Meri.
9.9.2026
Sun syövereihin sukellan,
syvälle,
syvyyksiin.
Sinisävyjäs silmissäin satakunta.
Suolaista.
Meri minussa.
Se ja minä.
Kuin vuorovesi naiseuden rytmi vaihtelee, virtaa.
Liikkeessä,
kuin meri,
lilluen ja lepäillenkin.
Pinnalla,
pohjalla,
pyörteissä,
valtaa meri,
suolaa ihon, ihan.
Kastelee kolkan kauimmaisenkin.
Meri,
posteljooni pullojen.
Rajuudessaan roskaröykkiöiden,
syyttä.
Hautausmaa hylkyjen,
korvauksetta.
Villi, kahlitsematon,
kiehtoo ja kietoo.
Meren valta.
Valtameri.
Pysähtymätön.
Aarrekammio.
Elämäntuottaja.
Auringonlaskun kannattelija.
Ruoka-aittojen Rolls-Royce.
Todella tarpeen
(toisille tiiviimmin tosissaan, toisille toisinaan, tavalla jos toisella)
kuin lääkeluonnon.
Kutsuu.
Kuiskaa.
Kysyy.
Kertoo, kunhan kuuntelee.
Korkearvoinen.
Kunnioitettu.
Kiellettykin.
Kaukaa tuo.
Kauas vie.
Kohisten.
Voimakkuudessaan vertaansa vailla.
Seilaan,
surfaan,
santsaan.
Kirkkaassa keinun,
kiiltävässä kellun,
kuohuissa kohoilen,
kaukana, kauan.
Tankkaan talteen toviksi.
Meri;
kuinka voikaan lyhyeen sanamittaasi sun,
neljän kirjaimen sisältöön mahtua niin paljon merkitystä, elämää, valtaa, maailmaa,
-sitä jotain kaikkee.
Kaikelle ja kaikille jotain.
Meren rannalle syntynyt.
Meren rannalla elänyt.
Meren sielukas.
Unelmissaan.
Tyyneyden tilasta,
valtameren valloittaman sielun,
<3 Naturella
PS. Luonto sykkii myös edellisessä tekstissäni: Luonnon jälki, lapsena luonnon.
