Haava.

19.11.2019

Haava on auki. 
Se on vuotanut verta jo kauan.
Ollen kivulias. Itsepintainen.

Olen yrittänyt sitkeästi peittää sitä.
Etteivät muut huomaisi sitä. Etten itse.
Ikäänkuin haavaa ei olisikaan.

Mutta silti, se, kuten minäkin,
olemme koko ajan eläneet omaa elämäämme.
Yhdessä ja erikseen. 

Nyt, vihdoin, riittävän kauan ja syvältä vuotaneena,
olen tullut pisteeseen, jossa todella, viimein, oikeasti,
olen valmis kohtaamaan haavan, 
ja myös paljastamaan sen maailmalle,
mutta ennen kaikkea kuitenkin itselleni. 

Olen halukas luopumaan aktiiviseksi
muodostuneesta
ja menestyksekkäästi hallinnoimastani
peiteoperaatiostani. 

Ollen valmis poistamaan toistuvasti,
kuin automaationa,
uusimani laastarin haavan päältä ja
avaamaan haavan valolle.
Paranemiselle. Sen ja minun.

Haava saa ilmaa, vapautta. Hengittää.
Minä saan. 

Levollista. Uutta ja erilaista.
Minun ei tarvitse varoa tai pelätä. 

Olen samalla valmis myös luopumaan haavaan
liittyvästä syy-tarinasta;
se ei määritä enää elämääni tai toimiani.

Haava on auki, edelleen, tavallaan,
muttei kuitenkaan siten miten ennen,
vaan osin umpeutunut ja rupeutunutkin.
Verikään ei vuoda enää,
vain tippa mahdollisesti ajoittain. 

Arpi tulee varmasti jäämään, kuin tatuointina,
mutta se saa muistuttaa voimastani: olen tässä.
Selvinnyt ja selviävä. Haavoittunut, Taistelija. 
Kuten niin moni muukin! En yksin suinkaan.

Pistän merkille, että
kukaan ei huomaakaan haavaani. 
Kukaan. Ei välitä.
Monella ollee niin paljon omiakin.
Yksi tai useampi.
Haavoja, joilta haluaa myös kenties
ummistaa silmänsä. 
Näkyvissä ja/tai näkymättömissä. 
Työstettyjä ja/tai työstämättömiä.

Eihän haavani toki näykään. 
Vain minä tiedän, että se on ollut,
todellinen, 
ja millainen ollut. 

Ja päivänä yhtenä, se lakkasi olemasta.
Haava.
Se hävisi. Minä voitin. 

Disclosure:
Tämä vertauskuvallinen teksti on
omistettu jokaiselle oman
henkisen hyvinvointinsa
tutkimusmatkailijalle.

Teksti sisältää vahvoja kielikuvia
paremman toimivuutensa eteen.
Tärkeintä on itse tarina, se matka
(kuten elämässäkin).
Takertumatta kuka/mitä/missä/milloin.
Monta asiaa on ollut ja on mainiosti.
Kaikki on hyvin, juuri nyt ja juuri näin!
Kiitos! Kiitos! Kiitos!