Jouluntaikatarina

Äiti oli poikansa kanssa kahvilassa. 
Se oli pieni, tunnelmallinen kahvila, jossa he kävivät harvoin, vain erityistilanteessa. 

He olivat tilanneet yhden unelmaherkku -vohveliannoksen, paikan bravuurin,
joka komeili tyytyväisen pojan edessä. 

Rapea vohveli, kermavaahtoa, itsetehtyä vadelmahilloa,
tuoreita marjoja ja mintunlehtihakkelusta,
vaniljajäätelöä, kinuskikastiketta ja vaahtokarkkeja
tummasuklaaraasteella ja suolamantelihippusilla kuorrutettuna ja
ainutlaatuisen kauniisti esille laitettuna.

Naapuripöydässä istui vanha setä, joka alkoi jutella heidän kanssaan. 
Hän kysyi äidiltä, joka sai maistaa pojan loistokkaan vohvelin kulmasta palasen,
että maistuuko se yhtä hyvältä kuin se näyttää.
Äiti vastasi silmät loistaen, että kyllä, se ihan sulaa suussa! 

He jatkoivat jutustelua, jonka lomassa setä tiedusteli ohimennen,
että mikseivät he olleet tilanneet molemmille annosta. 

Äiti meni vähän vaikeaksi ja takerteli sanojen kanssa.
Hän vastasi vähän hiljaisemmalla äänellä, että ”täytyy säästää rahaa”…, 
”kun on joulukin tulossa.” 

Setä siihen, että ”ymmärrän. Eletään haastavia aikoja.” 
Setä huikkasi tarjoilijaa ja tilasi: ”Yksi unelmaherkku -vohveliannos
viereiseen pöytään, minun piikkiini, … kun on joulukin tulossa.”

Äidin kosteat silmät säkenöivät ilosta ja hän puhkesi kiitoksiin. 

Äiti nautti vohveliannoksensa onnesta hehkuen.
Se oli hänen ensimmäisensä siellä koskaan.

Sedän ollessa lähdössä äiti vielä tiedusteli, että voisiko olla
jotain mitä hän voisi tehdä sedän eteen tai auttaa häntä jossain. 
”Tosin minähän olen vaan tällainen nuori nainen,
en kovin vahva, rikas, korkeasti koulutettu tai missikaunis”…,
äidiltä karkasi suusta.

Setä kiitti kauniisti ystävällisyydestä, mutta vakuutti, että juuri näin on hyvä. 
Setä poistui ravittuna hedelmällisellä keskusteluseuralla kera
lämpimän jouluisen mielen ja ilmeen.
Kukaan ei ollut jutellut hänen kanssaan kunnolla moneen viikkoon.

Äidin ja pojan pöydän vieressä, toisella puolella,  
tilannetta oli kiinnostuneena koko ajan seurannut täti, jolla oli valkoinen pieni villakoira.
Kun äiti ja poika olivat lähdössä täti huikkasi äidin puoleensa ja sanoi:

”Osoitit rehellisyyttä vaikeasta tilanteestasi. 
Osoitit kiitollisuutta saamastasi avusta. 
Osoitit kiinnostusta lähimmäistäsi kohtaan ja olit hyväksyvän hedelmällinen keskusteluseura,
unohtamatta kuitenkaan poikaasikaan. 
Tarjosit myös apuasi ja vastapalveluksen mahdollisuutta. 

Aivan loistavaa käytöstä, millä pääsee pitkälle, ja mistä poikasikin saa mahtavaa esimerkkiä! 
Kaikesta huolimatta, olin tulkitsevinani, että vähättelit itseäsi ja mahdollista apuasi. 

Olen ammatiltani terapeutti ja minulle vapautui hiljan juuri yksi uusi asiakaspaikka. 
Voin ottaa halutessasi sinut ilmaiseksi intensiiviterapiajaksolle. 
…Onhan joulukin tulossa!”

Poika silitteli villakoiraa.
Äiti puolestaan tuskin osasi yllättyneisyydeltään, hämmennykseltään,
liikutukseltaan ja pakahduttavalta kiitollisuudeltaan
lähes muuta sanoa kuin ”kyllä ja kiitos mielellään!” 
Olihan hän aina haaveillut jonkinlaisesta terapiasta. 

Terapeutti antoi korttinsa ja äiti ja poika poistuivat
ihmeellisen taianomaiselta kahvilakäynniltään. 

Vasta ulkona poika avasi vohveliannokseensa ekstrayllätyksenä
kuuluneen taikakarkkirullan. 
Pojan suu loksahti auki, hän hyppi ja huudahti ilosta ilakoiden:
”Äiiiitiiii,  seteli, rahaa!!! 
Minä pystyn ostaa sinulle joululahjan!!”

Haltioituneina he palasivat vielä kahvilaan kiittämään tarjoilijaa,
joka oli jo alusta alkaen huomannut
pojan ja hänen äitinsä erityislaatuisen lämpimän ystävällisyyden,
keskinäisen yhteytensä ja valonsa, jonka he toivat mukanansa tullessaan kahvilaan. 
Tarjoilija oli päättänyt lahjoittaa päivän tippinsä taikakarkkirullana hänelle.

Äiti ja poika toivottivat tarjoilijalle ja kaikille muillekin kahvilassa olijoille
kosteiden kyynelten lomasta, silmät ilosta tuikkien,
sydämellisen koskettavaa ja onnentäyteistä joulua 
juuri nyt,
tänään, 
joka päivä ja
erityisesti jouluna,
…onhan se joulukin tulossa! 

Onhan
ja olkoon
joulunilon mahdollisuus sydämessämme
joka ikinen päivä!

Joulun antamisen ja ilahduttamisen iloa!
Sekä vastaanottamisen riemua ja kiitollisuutta toivoen!
– tavalla jos toisella,

<3 Naturella