Naturellan kuulumiset ja joulun toivotus

Missä mä olen ollut?
Täällähän minä.
Elossa, mutten parhaimmillani.
Läsnä, mutten sydämelläni.
Hukkunut hulabaloohon, hälinään, hetkittäin.

Selviytymismoodissa ei luovuudella retostella.
Energialla ilakoida.
Pisaroita pirteitä purskahdella.

Täällähän minä;
syksyn syleillyt sisimpääni,
välillä syvyyksissä ja sairastaessa sukeltaen,
silloin tällöin siunauksissakin seesteisesti sipsutellen.

Tuotan kun tuoton aika ja
oikeiden sanojen taika.

Hiljaisuudessa hoituu haavat, hautuu haaveet.
Huomioituina.
Hellyydellä herkästi hipaistuina.

Pohjalta ponnistaa paljon,
paljosta piirtyy pää.
Pää pälkähtäen pälkähästä.

Sykleissä synnytään. 
Karikoissa kuollaan tai kasvetaan. 
Täällähän minä…
matkalla kasvun, joulun, …

Joulu on matka.

Matka, joka tulee joka vuosi.
Johon usein voisi alkaa varautua aiemminkin.

Matka, jota eritoten moni pieni odottaa. 
Matka, jonka moni aikuinen haluaisi vaihtaa toiseen. 

Matka, jolla voi olla taipumusta ylipursuilla ohjelmaa tai tavaraa. 

Matka, josta kuitenkin jokainen voi muovata omanlaisensa, joka kerta.

Joulu on matka, sydämen matka. 

Matkaa tehden… mahdollisuuksia täynnä… 
onnellisten sydänten joulumatkaa! 

Joulun toivotus, rauhan siunaus.

Olkoon joulusi armollinen, levollinen.
Tuokoon tullessaan tunteita taivaallisia. 

Tarjoilkoon totuuden loistoa tähtipölykuorrutuksella. 
Avautukoon aistit.

Hyvyys herättäköön. 
Läheisyyden lämpö lumotkoon. 

Läsnäolo liikuttakoon. 
Luovuus luoksesi lipukoon. 

Sanat sielun sytyttäköön. 
Pyhyys pidelköön pauloissaan. 

Valkoinen valo valaiskoon. 
Kiitollisuus kirkkaana kantakoon. 

Sillä Sinun on
Siunaus ja Suojelus, iänkaikkisesti,
ne Sinua siivittäköön. 

<3 Naturella, täällähän minä.