Mitä rakkaus tekisi?

Hyssyttelisi hiljakseen? 

Huolettomasti hurjistelisi? 

Valehtelisi vuolaan villisti? 

Salaisi synkät salaisuudet?

Pakoilisi, piiloutuisi, pelkäisi, piinaisi?

Empimättä erottelisi, eriyttäisi, erehdyttäisi?

Toitottaisi tomerana totuttuja?

Unihiekassa uskoisi uskomattomat?

Unohtaen unelmat?

Kentieskö…

Rentona rintamana reippaasti?  

Rohkeasti, rehellisesti, rauhassa?

Riippumatta rehevistäkin riitasoinnuista?

Yhdistäisi, ystävät ylväästi, ymmärtäväisesti?

Sydämen sisuksista, sielun sopukoista suoraan?

Omatunto opastajana?

Oikeudet omassa omistuksessa?

Maadoittuneena maailmaan?

Kiittäen kaikesta, kurjastakin?

Inspiroivasti intoillen?

Herättelisi hellästi?

Lempeydellä lähestyisi?

Totuuksia toisenlaisia taustoittelisi?

Selvittelisi syntyjä syviä?

Rakastaisi, rutistaisi riemuiten?

Eheällä energialla elähdyttäisi?

Autuaasti armahtaisi?

Harmonian hyvässä hengessä?

Pontevasti ponnistelisi

puolesta pallon?

Uljaasti uuteen,
unelmaan uskoen?

Selkärankaisena sillanrakentajana seisoen?

Voimassa.
Vapaana.

Valossa.
Viisaasti.

Lahjana lapsille. Lapsille lasten.

Kenties…

Mitä rakkaus tekisi? 
Tänään?


PS. Tähän liittyy myös toukokuinen teksti Kompassina omatunto.