Kompassina omatunto

Onko omatuntosi kolkuttanut joskus? Usein?
Hiljaa? Kovaa?
Oletko avannut? Pysähtynyt? 
Kohdannut? Kuunnellut?
Ymmärtänyt?
Vai olisiko tulkki tarpeen?

Onko omatuntosi volyyminapit kovilla,
vai eikö meinaa millään kuulua?

Onko omatuntosi taistelukaveri vai ystävä? 
Päästätkö omatuntosi helpolla, liiankin helpolla?

Vai oletko kenties yrittänyt ulkoistaa
omatuntosi jollekin taholle? 

Oletko omatuntosi vanki vai nautitko täydestä vapaudesta? 
Sinullehan on annettu joka tapauksessa vapaa tahto. 
Mutta vapauteen liittyy myös vastuu…

Omatunto tuuliajollako?

Vaikuttaa, että omatunto on nykyään, ajoittain,
aliarvostettu voimavara,
jonka ohjauksella navigoida. 

Puhdas sydän. 
Puhdas intentio.
Puhdas omatunto. 
Kevyt, hyvä, helppo olo.
Sydämen rohkeus,
vastapainonaan sielun keveys.
Kirkas tietoisuus.
Kuin valoisa, peilin lailla heijastava pöytä. 
Peili sisimmästäsi.

Ei yhtään kummituksia kaihertamassa,
luurankoa kaapissa piilottelemassa,
ei kuormaa painamassa, tai
pelkoa mistään tai kestään. 

Sä tiedät, että sä toimit oikein,
etkä riko omaa itseäsi vastaan. 
Olet absoluuttisen rehellinen itsellesi.
Samalla myös ympäristöllesi.
Silloin sä vähiten rikkonet muitakaan.
Ollen läpivalaisun kestävän rehellinen.
Juuri nyt. 
Ei sitten kun, kohta, ehkä, jos, joskus. 
Vaan se hetki on juuri nyt ja tässä.
Sähän voit kuolla juurikin nyt. 
Kestääkö omatuntosi sen? 

Omantunnon kysymys

Oletko jakanut tiedoistasi ja taidoistasi
epäitsekkäästi muille koskaan? Vai
pimitätkö itselläsi toistuvasti oman etusi nimissä
tai pelkojesi piirittämänä kimppua
merkittäviä avainasioita? 

Oletko antanut hyvällä sydämellä omaisuudestasi? 
Auttanut vilpittömästi lähimmäistäsi? 
Välittänyt kanssakulkijasta, vai vain itsestäsi?

Oletko menetellyt työelämässä tai ihmissuhteissa
pesunkestävän rehellisesti?
Eikä minkään lyhyen, hellävaraisen hienopesun, 
vaan ihan riittävän korkeassa lämpötilassa, 
kunnon mylläkän mittaisen pesun, 
linkouksineen päivineen. 

Onko elämäsi ja juttusi totta ja läpinäkyvää, 
vai onko (joku muu) totuus jemmassa?
Onko totuus taruakin ihmeellisempi?

Kenen tai minkä puolella olet? Itsesi?
Arvojen kuten: Totuuden? Kohtuullisuuden?
Oikeudenmukaisuuden? 
Rehellisyyden? Aitouden? Luonnollisuuden?

Mitä omatuntosi ei salli sinun olla tekemättä? 

Mikä olisi pienin mahdollinen askeleesi kohti
puhtaampaa omaatuntoa? 

Oletkin varmaan joskus miettinyt/tunnustellut onko
jokin tekosi se hyvä ja oikea, omatuntosi mukainen.
Sä tiedät sen kyllä yleensä heti.

Omatunto on ihmiselle ominainen, ilman sitä ihminen ei ole ihminen,
on todennut vuonna 2013 valtio-opin professori Mika Ojakangas,
YLE uutisten jutussa.

Omatunnon ystäväksi

Usko omatuntosi, oman tuntosi, voimaan.

Anteeksianna itsellesi menneet omatunnon rikkeet. 

Saavuta syvä ja kestävä mielenrauha, peilityyni omatunto.
Mutkaton, riippumaton ja luottavainen
suhtautuminen nykyiseen ja tulevaan
omatuntosi ystävänä.

Syvä ystävyys voi totutusti vaatia kuuntelua,
kiinnostusta, yhteisiä hetkiä, jakamista, aikaa,
avoimuutta, luottamusta ja aitoutta, mutta palkitsee
varmasti.

Omatuntoon liittyy myös karma ja karman laki,
jossa en ole asiantuntija, en todellakaan.
Mutta nämä heput sen sijaan ovat, ainakin minua enemmän.
Tästä tuore video Juho Lyytikäiseltä ja Samuli Perälältä.

Juho Lyytikäinen 4.5.2020,
Keskustelua Karmasta – vieraana Samuli Perälä.

Millainen maailma olisikaan jos omatuntoa kuunneltaisiin enemmän?

Mitä jos omatunnon koputuskonsertti alkaisikin
samanaikaisesti monilla? Kutkuttavaa, eikö?

Rohkeutta on kuunnella omatuntoa?
Vai luonnollista?

Naturella