Pelastakaa vanhemmat!

Herätyskello soi. Munakello soi.
Kännykkä piippaa muistutukseksi jostain:
sun pitäisi…nyt…äkkiä jo…muista, muista, tee, tee!

WhatsApp-, Telegram- ja/tai Signal- ryhmäviestit
piippaavat, infoovat, vaativat.
Perhe-, kaveri-, harrastusryhmät ja
lasten luokkien ryhmät laulavat yksityisviestien rinnalla.

Nyt tuli viesti tai tapahtui jotain Facebookissa tai Instagramissa:
bling bling, bling bling!

Koulun Wilmasta suoltaa viestejä:
yhdellä lapsella on retki, vaatii eväitä mukaan ja erilaista pukeutumista.
Toisella lapsella on eri kouluun meno- ja paluuaikataulu, ei tarvitse reppua.
Kolmannella on tiedossa kuittauksia vaativa lukuhaaste ja kokeita.

Työ- ja henkilökohtainen sähköpostilaatikko täyttyy meileistä.
Tärkeät asiat hukkuvat viestiviidakkoon.
Ja välillä pitäisi ehtiä tyhjentääkin bokseja.

Kaiken huipuksi:
viestejä ei enää lueta. Niihin ei välttämättä reagoida, vastata, mitenkään. 
Pahimmillaan koko ajan mukanamme kuljettamamme aparaatin merkitys
mahdollistajana tavoittaa on kadonnutkin!

Ennen ja nyt

Mahdollisuudet hukkua jatkuvana virtaavaan
viestientulvaan ovat rajattomat.
Kyllä ennen oli helppoa?!

Pystyttiin sopia etukäteen ja sitoutua päätökseen.
Tai mennä vaan suoraan oven taa.
Ennen oli ennen? 

Äärimmilleen kiristynyt työelämä imee pahimmillaan vanhempien ”mehut”,
fyysisen ja psyykkisen terveyden sekä avioliiton.

Työpaikoilla jatkuvasti kasataan lisää hommia ja vastuuta, mutta edes palkkaa ei muuteta.
Samassa ajassa pitäisi vaan ehtiä, pystyä ja venyä.
Hyväksyt tai lähdet. 
Kyllä sulle löytyy korvaaja.

Mikä yritys osoittaisi aitoa vastuullisuutta ja oikeata välittämistä: ei ylitöitä,
lyhyempi työaika, kohtuullisesti jaetut työtaakat
-> tarjoten työmahdollisuuksia samalla laajemmalle joukolle?
Vaikuttaen sitä kautta positiivisesti työntekijöidensä terveydentilaan ja elämänlaatuun. 
Eikö se olisi todellista vastuullisuutta?

Esimerkkinä lapsille

Lasten ja nuorten hyvinvointi lähtee hyvinvoivista,
omat rajansa tuntevista ja niistä huolehtivista aikuisista.
Ei voi olettaa että lastenkaan tilanne paranee, jos vanhemmat näyttävät huonoa esimerkkiä.
Valitettavasti myös lapsia totutetaan jo pienestä pitäen koulun toimesta jatkuvasti
lisääntyvään työmäärään.
Älylaitteiden liiallisesta käytöstä puhumattakaan.
Bling, bling, piip, piip.

Kuka huolehtii tulevaisuudessa enää yhtään mistään ja kestään
jos kaikki ovat loppuunpalaneita, masentuneita tms;
moninaisten diagnoosikoodien alla ja riippuvaisia rivistä pilleripurkkeja?

Vanha iskulause menee:
Save the bees, mutta uusi nykyversio voisi olla:
Save the parents! And bees!
Varsinkin näin äitienpäivän kynnyksellä voisi sanoa myös: Save the mums! 
Pelastakaa äidit! Pelastakaa vanhemmat!

Se on sun vastuulla

Lopulta, kuitenkin,
kukaan ulkopuolinen ei tule pelastamaan,
vaan sun on tarkoitus tiedostaa tilanteesi, ja
pelastaa itse itsesi,
tavalla, joka palvelee juuri sinua parhaiten.
Se on sun vastuulla.

Toivon sulle riittäviä resursseja elämänhallintaan parhaalla mahdollisella tavalla!

Kaunista ja hyvää Äitienpäivää!

<3 Naturella. 

PS. Don’t worry. Mulla on kaikki toistaiseksi ”hallinnassa”.
Vaativien töiden oravanpyörä päättyi mun osalta jo kymmenisen vuotta sitten,
jonka jälkeen olen tehnyt jokaisen valinnan tarkoin harkiten.
Puntarissa on valitettavasti usein vastakkain: raha tai vapaa-aika. Raha tai terveys.
Raha tai periaatteet. Toistaiseksi koen kiitollisena onnistuneeni
saamaan riittävällä tasolla taiteillen kaikki.