Rakkauden kanavalla

Olen vapaa.
Olen riittävä.
Ja elämä riittää.
Miten ihanaa!

Mun ei tarvitse tietää kuka on Ridge ja kenen kanssa hän on
naimisissa, vai onkohan?
Ketä on jäljellä tieto-/musa-/seikkailu-/parisuhde-/kokkaus paremmuuskisassa?
Kuka pettää ja ketä, missä, koska?
Kuka, mitä, missä, kenen kanssa, milloin…
Jösses!

Kuinka monta tautiin x, y ja z sairastunutta eilen oli?
Kuinka moni ottaa, tai ei, ja mitä?
Meneehän jossain henkilökohtaisuuksien ja
terveystietojenkin jakamisen raja,
vai meneekö?

Mun ei tarvitse tietää, että kuka kavereistani on missä ja
päivittää somessa juuri nyt mitä.
Naapurikin on muuten nyt jo puolen vuoden jälkeen
vaihtanut taas autonsa, opelista volvoon!
Voi herttiles!
Äiti, isä, serkku sitä….täti, pomo, opettaja tätä…
Se joku….herranjestas!
Se toinen…ja sekin vielä.
Mitä sitten?

Mun ei tarvitse avata tv:tä, radiota ja/tai tietokonetta
joka päivä (thank god!).
Tai kuunnella uutisia tai podcasteja. Tai somettaa.
Mä kyllä varmasti tiedän, tunnen, ja/tai saan tietooni jos
jotain oikeasti tärkeää ja mua liikauttavaa tapahtuu.

Mun ei tarvitse elää kulutusnukkena ja antaa rajallisia voimavarojani
ulkopuoliseen, merkityksettömään kertakäyttöviihde-elämään.
Vieläpä ilmaiseksi.
Kuinka vapauttavaa!

Zoomaus itseen

Minun ulkopuolisen elämän sijaan voin kohdistaa
ja zoomata minuun, sisäiseen elämääni.
Kiinnostavaa? Pelottavaa? Voimauttavaa? Haastavaa?

Voin valita keskittyä siihen, mitä
MINÄ teen, sanon, ajattelen, tunnen, juuri nyt.
Tai olen sanomatta, tekemättä, ajattelematta tai tuntematta,
juuri nyt – huomionarvoista sekin!

Minulla on,
joka päivä, kaikissa olosuhteissa,
käsillä mahdollisuus oppia tuntemaan minut.
Ja mitä on rakkaus, ja mitä ei.

Voin oppia antamaan rakkautta, vastaanottamaan rakkautta,
oppia ylläpitämään rakkautta, arkipäivässä.
Kaikkeen ja kaikkiin. Myös itseeni.

Voin valita rakkauden kanavan, joka hetki.
Ja se ei löydy digitekniikan takaa.
Voin valita virrattaa rakkauden kautta elämääni iloa, täyteläisyyttä,
ja muita hedelmällisyyksiä.

Voin oppia näkemään rakkauden pohjalla sielläkin missä sitä ei
normaalisti silmämääräisesti näkyisi.
Voin oppia keskittymään rakkauteen, ja rajaamaan pois kaiken,
joka ei ylläpidä, tue tai lisää sitä.
Joka häiritsee rakkauden tilaa ja ilmenemistä.

Rakkauden kanavalla
mun on hyvä tietää, miten MINÄ voin.
Mun on hyvä tuntea itseni paremmin kuin TV-sarjan Tauno.
Mun on hyvä katsoa lähimmäistäni silmiin enemmän kuin
uutistenlukija Untavia tai pelikone-Penttiä.
Koskettaa lähimmäisiäni enemmän kuin i-phone Iivaria.

Ring ring, mä soitan. Haloo?
Ootko sä kotona, rakkauden kanavalla, itsessäsi?
Onko kanavasi auki? Avoinna vastaanottamaan jotain
hurmaavaa elämääsi? Tai onko kanava täynnä K18-materiaalia?

Kanavalla rakkauden
mun EI TARVITSE tietää, tietää ja tietää,
koko ajan, kaikkea.
Mitä tulee tapahtumaan illalla, huomenna, viikon,
kuukauden päästä.
Voin vain olla.
Tietämättä perusteellisesti.
Ja sen sijaan tuntea, perusteellisesti.
Ja tietää, sisäisellä tiedollani.
Ja helkutti kun se tuntuu hyvältä!

Ja kaikki on hyvin.
Paremminkin hyvinkin.
Olenhan oikealla kanavalla.
Ja kaikki on juuri niin mahdollista.

Mun ei tarvitse paeta elämääni.
Olenhan vapaa!
Koko ajan,
valitsemaan,
olemaan valitsematta,
olemaan,
vapaa.
Valitsemaan oppimisen.
Rakkauden.
Tietämättömyyden.
Tietämättömyyden siedettävän keveyden.

Rakkautta tähän hetkeesi sun!
Ollaanhan samalla kanavalla?

<3 Naturella

Rakkaus teemana virtasi myös Rakkauden sanoma -tekstissäni
syyskuulta.