Vuodenvaihteen välitilinpäätös

29.12.2020

Vuodenvaihteen lähestyessä monilla on tapana katsahtaa taaksepäin
kuluneeseen vuoteen. Mitä vuosi toikaan tullessaan?
Toteutuiko tavoitteet? Pitikö omat lupaukset?
Miten olisi samalla katsahdus koko viimeiseen kymmeneen vuoteen?


Kokosin oman elämäsi tarkasteluun mahdolliseksi osviitaksi joitain henkilökohtaisia elämäntapahtumiani, joita on osunut tuolle ajanjaksolle.

Listasin itselleni joitain merkityksellisiä, jollain tavoin minuun vaikuttaneita, minua haastaneita ja/tai vahvoja tunteita puoleen
tai toiseen herättäneitä,
suunnittelua/vaivaa tai aikaa vaatineita ja/tai puun takaa
yllättäneitä tapahtumia. 

Arvottamatta itse tapahtumaa tai sen lopputulosta sinällään
hyväksi tai huonoksi. 
Tietynlaisen yksityisyyden säilyttämiseksi valotan näitä
yleistasolla eri teemojen alta.
Juttelen tarvittaessa aiheista mielelläni lisää henkilökohtaisesti.

Luopuminen:

Tuonpuoleiseen siirtyneet läheiset:
rakkaan mummon lisäksi kolme muuta sukulaista ja
kolme muuta vanhemman ikäpolven tuttua.
Yhden vainajista yksinhyvästely kuolinvuoteellaan.

Lemmikkieläimen otto, sen onnettomuus- ja terveyshaasteiden kanssa painiminen, hyökkäyksistä selviytyminen ja lopulta pakollinen hyvästijättö.

Aikoinaan yhdessä rakkaan isän kanssa hankitusta
moottoripyörästä luopuminen.
Aktiivisista urheiluharrasteista irti päästö.

Muutos:

Kaksi muuttoa. Nykyisen kotipesän ylläpidon ilot ja haasteet.

Rankat odotusajat ennen kolmen lapsen syntymiä.
Lasten tarjoama jatkuva kasvun oppi.

Ihmissuhteet:

Häiden järjestäminen ja avioliitto.
Ihmissuhdeilot ja -haasteet.
Uusia, merkityksellisiä, samanhenkisiä ystävyyssuhteita.
Toisaalta myös jotkin itselle merkitykselliset ystävyyssuhteet tulivat tiensä päähän.

Työ ja talous

Neljä työpaikkaa.
Unelmatyöpaikan saaminen, kuitenkin siitä ja toisestakin työpaikasta
taloudellistuotannollisista syistä irtisanominen.
Aina voisi olla huonomminkin, aina voisi olla paremminkin.

Terveys:

Omat ja perheen (pääosin selätetyt) terveysongelmat sekä arjen ruokavaliohaasteet. Lähiperheen leikkaukset.

Henkilökohtainen kasvu:

Elämäntaidon valmennus perus- ja master coach -tutkinto.
Naturella -blogin perustaminen.
Mielenkiintoisille kursseille osallistuminen ja kasvun työ.

Sattumat:

Ihania lomamatkoja, mutta myös lomien peruutuksia.
Lapsen polkupyöräonnettomuus.
Autokolarin syyttömäksi osapuoleksi joutuminen.
Murhan yrityksen silminnäkijäksi sattuminen.


Onhan niitä? Pääpiirteissään monenmoisia juttuja. 

Jos en näiden vaikutuksesta olisi kasvanut,
vähän muuttunutkin, niin en ehkä minkään?  

Olen varmastikin tietyllä tapaa valinnut nämä.
Ja ne ovat olleet juuri oikeita ja tarpeen minulle.
Mutta silti, välillä sitä ohikiitävän hetken hitusen
ihmettelen, että…oikeasti…oliko ihan pakko?
Kullekin sietokykynsä ja ansaitsemansa mukaan?

”Se on sitä ihanaakamalaa elämää”, voisi joku sanoa.
Helpommallakin olisin ehkä voinut päästä, mutta se helppo polku
ei ollut minun tiekseni suunniteltu, tähän asti. 

Jostain on pitänyt luopua. Mutta on sitä sitten tilallekin tullut,
auliisti avautunut.
Onneksi, kiitos kiitos kiitos! Otan jatkossakin kiitollisuudella vastaan!
Nyt ja tulevaisuudessa helppouden, luonnollisuuden ja rakkauden täyttämää polkua onnellisuudessa tallustellen, joohan. Oothan säkin messissä?

”Onhan sen helppo, kun”… – ajattelumaailman ansa

Oletko joskus napannut itsesi kiinni ajattelemasta
toisen elämästä, että ”hyvähän sillä, kun sillä on aikaa/rahaa/jotain resursseja”, mitä itsellä ei koe olevan riittävästi? 

Tai ”se on päässyt niin vähällä, sillä on ollut elämä niin helppoa”. 
Huippua jos et ole koskaan ajatellut näin!

Tällaisilla ajatusraiteilla voi nimittäin
olla hakoteillä toisen elämän suhteen pahan kerran! 

Esimerkiksi mikä mielenkiintoista, niin en ollut ITSE edes tiedostanut,
että mitä kaikkea elämässäni onkaan tapahtunut viimeisen 10 vuoden aikana. 

Kuinka kukaan muukaan, varsinkaan etäisempi,
voisikaan tietää tai tulla ajatelleeksi TOISEN elämästä,
jos ei välttämättä omastaankaan?

Mutta nyt sinä tiedät. 

Ehkä, toivottavasti, tieto lisää ymmärrystä, välittämistä
ja yhteyttä välillämme!

Meidän kaikkien välillä. 

Kaikki ei ole aina sitä miltä näyttää. 

On vaikea tietää, huomata, (edes oman polun ruusun terälehtiä
ja kivikoita, saatikka toisen), ellet pysähdy, edes itse. 

Miten kukaan voisikaan tietää, että mitä olet käynyt ja käyt
läpi jos et itsekään huomaa?
On niin helppo vain liskoaivoitella oman päänsä sisällä.

Mitä olet oppinut viimeisen 10 vuoden aikana? 

Minua ”kulunut kymppi” on muunmuassa
luonnollisesti ja pakottamatta sysännyt
löytämään monenlaisten hyvinvointitahojen pariin.

Etsiytymään samanhenkisten sielunsotureiden joukkoon.
Tutkimaan itseä ja herättänyt yrittämään paremmin elää
hetkessä ja omien arvojen mukaista elämää.

Huomaamaan, että selvisinpä tästäkin samalla selättäen
kenties pelkoni juuri sen asian suhteen.

Pakottanut valjastamaan omaa rohkeutta,
löytämään omia voimia, nimenomaan itsestä, ja myös yksin.

Huomaamaan ne ketkä sinnittelee tukenani ja mukana
kaikista mahdollisista jutuista, ja näennäisistä
mahdottomuuksista huolimatta.

Luonnollisesti myös perhe-elämä on potkaissut paikantamaan ja
hiilauttamaan omia keskeneräisyyksiä.

Kärsimys ollee ollut tarpeen:
tuoden syvyyttä, nöyryyttä ja myötätuntoa.
Tietoa ja muutosta tullessaan.

Miten SUN viimeiset 10 vuodenkiertoa,
onko ollut tyyntä vai myrskyä, vai tyyntä myrskyn edellä?
Mitä olet oppinut?

Uskon, että meillä jokaisella on mielettömän kiehtovia
elämäntarinoita pintaa syvemmällä! 
Sen leiman takana, jonka olemme kenties toisiimme
vain nopeasti ja tutustumatta lätkäisseet. 

Toisen tarinat voivat olla mieletön aarrearkku toistemme
parempaan ymmärrykseen.
Oman ja toisen kasvun ja laajenemisen avuksi. 

Seuraavan 10 vuoden askelmerkit?

En jämähdä katsomaan peruutuspeiliin. 
Vaan rämmin innolla tämänhetkisessä viidakossa,
uskoen, että se polkukin vielä helpponee.
Vesiputouksen solina kuuluu jo!

Varmaahan elämässä on vain muutos.
Jatkan yrittämistä rakastaa, anteeksiantaa sekä kehittää itseäni.
Sallin itseni ja toisen muuttua.
”Jos tuomitset et ymmärrä, jos ymmärrät et tuomitse”,
on joku viisas todennut.

Kaikista ihmetyttävimpinä hetkinäkin, 
kaiken johdosta ja kaikesta huolimatta:
Kääntäisin Kimi Räikkösen kuuluisan tokaisun:
”Leave me alone, I know what I’m doing.” 
Mä tiedän mitä mä teen, mutta ethän silti jätä minua yksin?

Jokaisella lupa kasvaa.
Muuttua.
Oikeus oppia. 

Tienä rauhaan 
hyväksyn olevan. 
Samalla myös hyväksyen,
keskeneräisyyteni ja sen,
etten ehkä täysin hyväksykään
ihan vielä kaikkea.

Toivon vuodenvaihteeseesi ja
seuraavan 10 vuoden taipaleellesi sun:

Valosadetta sieluun ja sydämeen!!
Ohittamatonta rakkaustulvaa,
fantastisten oivallusten siltaa,
luovuuden kukkaisloistoa,
syvänrauhaisaa onnellisuutta,
rohkeutta totuuteen,
helliä armon sipaisuja,
kauniin pyhiä siunauksia
ja
vapautta villiin tanssiin
elämän tahdissa!!

<3 Naturella

Kiitos, että luit!
Aiheeseen liittyy myös:
Joulun ja uuden vuoden tervehdys, Naturella 25.12.2019

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.