Ilmiönä ilkeähenkinen juorutoimittajuus

Suomi taitaa olla mehevien juoruilijoiden ja ilkeilijöiden luvattu maa,
ja täällä jatkuvana muoti-ilmiönä toisen ihmisen toimilla mässäily.

Suomessa voi kyllä luottaa siihen, että jos sä teet jotain hyvää siitä ei kerro kukaan.
Mitä isompaa ja parempaa teet, sitä vähemmän.
Sanaakaan ei “kateellisten kansanosa” myöskään hiisku, jos sä onnistut jossain tosi hyvin.
Taikka sä näytät, ihan täydet vaatteet päällä, erityisen hyvältä.  

Auta armias kuitenkin jos sä poikkeat totutusta, 
pidät liian hauskaa, tai törttöilet jotenkin,
silloin siitä tietää, puhuu ja julkaisee salamana kaikki! 

Suomi, juorulehtitasoisten kyräilyjen luvattu maa, kateellisten panettelijoiden,
besserwissereiden ja toisten moraalinvartijoiden paratiisi. 
Ilkeilijöiden ilkikurinen mekka.

Täältä löytyy saalistaja-raatelijalauma, kuin koneisto, alati valmiudessa hyökkäämään
normista poikkeavan mielipiteen, teon tai henkilön kimppuun. 

Vaihtuva kohde

Tasaisin väliajoin vaikuttaa löytyvän joku kenen olemusta, tekoja tai tekemättömyyttä
yhtäkkiä julkisesti rajusti arvostellaan ja pilkataan. 

Löytyy joku ketä parjata, kun itseä ja omaa elämää ei ole rohkeutta katsoa silmästä silmään. 

Löytyy joku muu, useakin, kenen elämää seurata,
kun oma elämä tuntuu tappotylsältä ja merkityksettömältä. 
Ettei vaan itte tarttis tehrä jotain?!

Vaikuttaa löytyvän aina uusi henkilökohde, johon purkaa aggressiota, turhautumista
ja/tai vihaa, kun ei sitä ilmeisestikään rakentavasti saa purettua vaikkapa
kuntoillessa, vihatyöpajoissa tai oman mielen kanssa työskentelyllä. 

Some  ja uutiset toimivat vihakanavana – nykyajan sotatantereena, ja kaiken imevänä mustana aukkona. 
Sotaan osallistuu vieläpä moni, ihan omasta vapaasta tahdostaan, joukkomuoti-ilmiönä.
Sodassa perinteisesti kaksi eri leiriä ja toiset ristiinnaulitsevat toiset
tietämättä todellisuutta varsinaisesti kukaan itse.

Leipää ja sirkushuveja?

Leipää ja sirkushuveja kansalle; roskaruokaa, roskaviihdettä, 
nopeita stimulantteja, mollaamismuotia, kertakäyttökama -kulttuuria.

Saadaan tavalliset pulliaiset kiireisiksi ja negatiivisuusryöppyyn,
”astumaan ansaan”;
toimittamaan samalla ilmaiseksi tietotoimiston virkaa?

Entä jos se ajoittain olisikin juuri se tavoite ja tarkoitus? 

Pistetään sekaisin, puurot, jauhot ja vellit.  
Hämmennetään oikein kunnolla, jos ei ihan vähä riitä!
Ja jos ei soppaa ole lopulta jäljellä, niin ainakin on lusikoita!

Milloin ja miten ihmisistä tuli niin ilkeitä ja tuomitsemishaluisia toisilleen? 

Vaikka joku olisikin nauttinut munakokkelia vahvempaa, 
vaikka joku olisikin käyttäytynyt asemalleen epäsopivasti, 
vaikka joku olisikin tehnyt päättömiä päätöksiä ja valehdellut, 
vaikka sitä,
sun tätä. 

Oikeuttaako se sinun ilkeämieliseen käytökseen ja some-raivoon? 

Onko onnellisuutesi sidottu yhden ihmisen toimiin?
Oletko varma, että mahdollisesti jonkun tilalle tuleva joku toinen
olisi varmasti parempi vaihtoehto? 
Onko kokonaistilanne vain yhdestä ihmisestä kiinni?

En puolusta kenenkään toimintaa, mutta
olen luonnollisen ja myötätuntoisen ihmisyyden puolella.
Siinä on radikaali sävyero; rauhallisen tyylikkäästi asioita pohtivan ja valaisevan
tai rajun räyhääjän välillä.

Jokainen saa olla tuoreimmasta,
viikon (viikko kuin viikko?) polttelevimmasta casesta,
vapaasti ihan mitä tahansa mieltä!

Ymmärrettävää ja inhimillistä toki harmitus, ajoittain jostain, 
joka on itselle tärkeää ja/tai koskettaa itseä läheltä. 
Mutta miten jatkuva automaattinen harmitusvalmius? 

Reagointiherkkyys automaattiliipaisimella;
valmiina ampumaan alas aina seuraavan ja seuraavan;… 

Valmiudessa vajoamaan virheiden verkkoon,
puutteiden ja pelon pohjattomaan pönttöön, 
ongelmien avaruuteen,
syyttelyn ja syyllistämisen suohon. 
Versus nyt-hetken rakkaudessa, runsaudessa, luottamuksessa ja
hyväksynnässä eläminen.

Viharyöpyissä aika ja energia valuu, toistuvasti,
negatiivisen tunnetilan ylläpitoon. Kuka silloin häviää? Sinä? 
Ilo nykyhetkestä, jossa kaikki on usein periaatteessa kuitenkin kohtuuhyvin,
on poissa. 

Susi vai ihminen?

Usein ollaan helposti sokeita omalle käytökselle,
mutta tarkastellaan toisten toimintaa suurennuslasilla,
tietämättä todellisuudessa sen enempää. 

Raamatussa on aiheeseen osuvasti liittyvä sanonta:
Matt. 7:3 ”Kuinka näet rikan, joka on veljesi silmässä,
mutta et huomaa malkaa omassa silmässäsi?” 

Entä kunnioitus? 
Vaikkei joku henkilö olisikaan millään tavoin sykähdyttänyt sinua, 
kunnioittanut/kunnioittaisikaan sinua, niin minusta
ultimaattisena haasteena jokaiselle silti olisi
(edes yrittää) käyttäytyä häntä kohtaan ystävällisesti. 
Kuin ihminen ihmiselle, vaikkei hyväksyisikään toisen toimintaa.
Aina on varaa ystävällisyyteen? Usein sillä myös voittaa eniten.

Moneen tilanteeseen sopii mielestäni huvittunut kysymys: mitä sitten? 
Onko jollain henkilöllä/tapahtuneella todella merkitystä sinun arkielämässäsi nyt,
huomenna, viikon päästä, kuukauden, vuoden? 

Luottamus kaupan

Minusta on surullista, että enää ei voi lähtökohtaisesti luottaa lähimmäisten
lojaaliuteen ja hyvään tahtoon. 
Kaikki vaikuttaa nykyään olevan kaupan, kun raha puhuu. Myös luottamus.

Missä ovat nyt ne imartelijat, puolustajat ja feministit? 
Vaikuttaa, että käännetään takki tuulennopeudella yleisen suitsutuksen mukaan.

Edelleen mä en siis ihaile viikon uutishahmoa tai hänen politiikkaansa. 
En ole koskaan ollut hänen faninsa, feminismiliikkeessä taikka
politiikan aktiivi, enkä ole edelleenkään. En vaan pysty purematta niellä
jo vuosia yleisesti jatkunutta ilkeämielistä juorutoimittajuus -ilmiötä.

Uutispommi!

Jokatapauksessa, tiedätkö mitä?

Tämä-kin monien ihmisten ilkeämielinen juorutoimittajuus -toimintatapa
tulee tarvittavan toistuvasti näkyviin,
jotta se-kin voi korjaantua, ja korjaantuu!!!! 

Me ollaan kaikki, kuitenkin, mielipiteiden ja toimintatapojen jakolinjahajautuksista
huolimatta samaa kansaa ja samassa leirissä!!

Ugh. Iskinpä sitten minäkin lusikkani tähän soppaan,
jonka todellisista aineksista en tiedä yhtään mitään. 
Tämä annos riittänee. 

Hyväksyn sen, mikä on. 
Totuus on, mikä se on. 

Tarkkailijana, rauhan tilasta, 
<3 Naturella

PS. Palanpainikkeeksi vähän huumoria kehiin:
Dailyshow Trevor Noah lyhyt, humoristinen video aiheesta.