Kesä.

Olisin voinut kertoa sinusta vaikka mitä, 
koko kesän ajan. 
Kertoa, kehua ja kiittää. 
Postata lukuisia lämpimiä hetkiä, 
kauniita kohtaamisia ja maisemia, 
joita pidit sisälläsi. 

Kertoa monista onnellisista ja rentoutuneista tunteista,
kuin myös turhautuneisuuden ja pettymyksien häivähdyksistä.
Koristelit, kiristelit ja kimmeltelit. 

Kesä,
pidit sisälläsi suuria yllätyksiä, 
elämiä mullistaneitakin,
eläimiäkin,
oli tilaa, oli uutta, oli toimintaa.
Kesäkyyneliäkin. 

Olit eittämättä erilainen kuin aiemmat. 
Monessa. 
Tavalla monella. 
Ja monelle. 

Keskityin ja kietouduin
kerrankin?
sinuun,
ja minuun,
elävään elämään elämään elämää,
jättäen postailujen ”pakon.”
Kuunnellen kehoni kuiskauksia,
ja sinun, kesä.

Kruunuksi kesien kissattoman kaihon
kisu-kuningattaren kehrääväisen 
kotiin kannoit. 

Kesä, 
kiirehtimättä
taidat pian rikkoa pituutesi
viimeisiä kahdenkympin asteita, 
tuulten tuimina tuomisina
viilentää vilposeksi vetesi, 
vehreät väreihin värjätä. 
Syksyyn sipsutellen siivittää. 
Sateiden ja sienien saapua suot. 

Kiitollisena kesästä, kesään!
Vielä on kesää jäljellä! Vai onko? 

Naturella