Selkä elämän seinää vasten.

>>Error, error, tilapäinen häiriö, yhteyttä valitsemaanne kohteeseen ei saada,
yritä päivitystä uudelleen hetken kuluttua.<<

Järisee maa, helisee helyt,
rakoilee ja ravistelee raamit.

Pettymys lyö naamalle. 
Toinen poski.
Toinen poski.
Kerta vielä. 
Ja aina kerta.
Toiveikkuus toiseen, itseen,
muutokseen,
ampuu yli realiteetin. 

Silmät suihkulähteenä kyynelten.
Ei irtoa iloa ripauksen rääpettäkään.

Heikkona,
hukutettuna hetki, jos toinen 
(…sadastuhannesviideskymmenesneljäs)
sijaistekemisen ja tekemättömyyden syövereihin,
sisuskaluja syvältä syöden. 
Pakoon piinasta ja puristuksesta päivästä päiväin päätteeseen.
Sulkeutuneena simpukka syteen ja saveen.

Yhtenä päivänä, 
vahvana.

Luottamus ylittää pelon padon. 
Kynän kärki koskettaa pintaa,
Piste. 
Tälläiselle. Tälläisenaan.
Opit opittuna tästä. 

Haudattuna elämä ”sitten kun”. 
Käsissä ote; nytten kun! 

Olipa kerran.
Ja sen pituinen se. 

Vai sittenkin:
>>Häiriö korjattu. Uusi versio päivitetty onnistuneesti. Yhteytenne palautettiin.<<

Amerikkalainen unelma-/selviytymistarina tai
Walt Disneyn satu:
”Vaikeuksista voittoon”…
”Ja niin he elivät elämänsä onnellisina
loppuun asti.”

Tunnesinfonian tuotoksena teksti tiivis, tymäkkä tämä. 
Halkaistuna hetki haasteellinen.
Pätkäistynä pala
vain elämää. 

Kaikki 
hyvin ja
oikein.
Aina.

Luonnollisesti! Tietysti!

<3 Sydämellä,
Naturella