Lähden!

Lähden!
Mihin vaan ja kaikkialle.
Koska vaan ja aina.
Se oon mä ja mua. 

Sisuksiini koodattuna ikuinen matkalippu.

Sitkeä sisäinen tuli liekehtien loimuten. 
Valtameren tyrskyt korvissa kutsuu. 
Vehreä vihreys valloittavasti viekottelee.
Kimmeltävä aurinko kattaa sillan,
ja jälleen, 
pääsen yli, 
todellisten ja
kuvitteellisten esteiden mainingin!
Vaahtopäät surffiin kesyttäen.

Sulatus sydämen sutjakkaasti sujuu se
paikallisruokien ja -juomien tuoreutta tulvahtavilla aromeilla.
Aromeilla arvokkailla, ainutlaatuisilla, anteliailla.
Ihmisillä ilakoivilla, ihmeellisen ihanilla.

Ne aamun äänet ja illan soinnit…
Pakahduttaa pienen seikkailijansydämen
pauloihinsa, parahiinsa,
pitkään… 

Kuti-kuti-kutittavaa ja kutkuttavaa! 
Ei korvaushoitoa toimivaa. 
Parantumaton matkakuume osana elämää. 
Mittari punaisella piipaten tallustan. 
Simpukankuoret, hiekkaa ja pikkukiviä
varpaiden ja korvien välissä.

Lähden. Lähdin. Olen lähtenyt. Olin lähtenyt. 

Ja olen mä kyllä lähtenytkin. 
Monesta moneen. 
Monesti. 
Muitta mutkitta.
Mukisematta. 
Mielellään. 

Usein myös palaten bäckiin,
moneen,
monesti,
murinattakin. 

Muutamaksi momentiksi maisemiin. 
Kunnes taas… lähden. 
Maailma morsettaa kutsuen matkaajaa. 

Mitä sitä voi, kun on
kulkurin kengät,
seikkailijan sydän ja sielu? 
Liikuttaa luitaan ja lennokkaasti lähteä. 

Lähden kaipuuta kaihtamatta. 
Haikeudesta, 
huolista huomisen huolimatta. 
Etäisyyttä empimättä. 

Pää pystyssä.
Pääni pitäen. 

Tietäen tekeväni täten todellisen tahtoni. 
Tuntien todelliset tunteeni ja
toiveeni toteuttamattomat. 
Täyttäen tarpeeni ja toteuttaen tehtävääni; 
tällöin toisaalla,
täysillä.

Tiedostaen, että jokainen lähtö
on kirjoitettu matkalippuuni elämän.

Ja lähtemätön lähtö, 
elämä lähdöttä olisi kuin kitumista
katiskaan kahlitun kalan. 
Kehää kiertäen. 
Kunnes kuolema ja kalastaja korjaa. 

Lähden, lähden.

Lähden, 
kun lähden,
koska lähden,
ja jotta lähden…

Lähden kun aika on, 
ja aikahan on, on, on!

Enkä lähde koska asiat olisivat huonosti;
piiloon, pakoon ja pelistä pois.
Vaan koska asiat ovat kuin ovat.
Vain lähtö ravitsee sielua riittävästi,
ja vain lähtö tuo minut takaisin. 
Toteuttamaan tehtävääni
täysillä,
täällä.

Niin kauan kuin lähden elän! 

Niin kauan kuin elän lähden! 

Eli…
mä niin lähden. 
Taas. 
Lähdetkö sä?

Lähtövalmiina,

<3 Naturella

PS. Lisää Naturellan matkustus-aiheisia juttuja löytyy Naturellan sanataivas-osiosta
nimellä ”Matkoilla”. Tervemenoa mielikuvitusmatkailemaan!