Onko lapsi riittävän kipeä koulupoissaoloon?

Juuri kun saatiin viime vuosien jäljiltä hyvin opittua, että kipeänä ei laiteta lasta kouluun,
niin eräässä Tuusulalaisessa koulussa ohjeistetaan rehtorin taholta tuoreesti näin:

”….On tärkeää ilmoittaa poissaoloista koululle. Myöskään liian pienestä ei pidä jäädä kotiin, vaan sitten kun on oikeasti kipeänä. Korona-aikana totuimme siihen, että kotiin jäätiin pienestä nuhastakin, näin ei enää ole, vaan kotiin jäämisen kynnys tulee olla korkeammalla.”

Ja mikä se kynnys sitten kyseisen koulun terveydenhoitajan mukaan on niin:
”Kyllä 37,5 lämmöllä ja kurkkukivulla ja flunssalla voi hyvin tulla kouluun vaikka särkylääkkeen voimalla.”

Whaaat? Oikeasti??!!! Kouluun, tartuttamaan muita! Tuoko on riittävän terveydentilan
määritelmä kouluun tätä nykyä?
Lapselle lääkettä vaan ja sen voimin kouluun? Ei ihme, että pöpöt leviävät.

Nykyäänkö ei mitään muita tauteja liikkuisi ja olisi siten OK, tai
enemmänkin painavasti suositeltavaa tulla puolikipeänä kouluun?
Toivon todella, että rehtorin viestiä ja terveydenhoitajan sanomaa poissaolokeskustelussa
osataan tulkita järkevästi, eikä nielemättä noudateta!
 
Eikö TERVEYDENhoitajan kuuluisi edistää nimenomaisesti terveyttä?
Ja nimenomaan vielä pienten, kasvavien lasten terveyttä?
Eikö mitä luonnollisimpiin ja ensisijaisimpiin terveydenhoitotapoihin kuuluisi, että
lapsi jää kotiin lepäämään sairauden kolkutellessa?

Mitä useamman Tuusulan alueen eri koulun vanhemman kanssa olen jutellut,
sitä enemmän on vahvistunut, että tämän koulun
rehtorin viesti ja linja on aivan päinvastainen mitä muissa kouluissa on ohjeistettu.

Yhdessä Tuusulan alueen koulussa on ohjeistettu,
että pitää olla jopa kaksi kuumeetonta päivää ennen kouluun takaisin tuloa.

Toisessa koulussa painotettiin sitä, että kipeänä EI saa kouluun tulla.

Mielestäni on koomista, että vielä 21.11.2023 tämänkin koulun Wilma-viestissä luki, että
”On erityisen tärkeää, että lapsi tai nuori ei tule päiväkotiin tai kouluun sairaana.”

Sairaaksi tulon ongelmat perheille

Kyseinen koulu voi olla pienestä oppilasmäärästä tai terveemmästä sisäilmastaan johtuen osalla oppilaita valittu sen takia, että heillä on olemassa terveyshaasteita jo entuudestaan, jolloin sairaaksi tulo on aina haastavampaa ja ei-tervetulleempaa.

Monella lapsella voi olla kalliita harrasteita, joihin meno voi peruuntua jo sen takia
jos lapsi on ”puolikipeä”, kunnon kipeydestä puhumattakaan.

Tuusulan alueella asuu useita, sanoisin jopa poikkeuksellisen paljon, yli
kaksi lasta omaavia perheitä.
Jos yksi lapsi perheessä sairastuu, tarkoittaa se valitettavan usein sitä,
että tauti käy vanhempia myöten läpi kaikki.
Pahimmillaan tämä kestää useita viikkoa, aiheuttaa harrastuspoissaoloja,
kuljetusongelmia, peruutuksia koko perheen sovittuihin tapaamisiin ja/tai
jopa matkoihin; kerronnaisvaikutus on karu ja suuri!

Voitaisiinko luottaa siihen, että vanhemmat tuntevat
oman lapsensa terveystilanteen parhaiten?
Kukaan tuskin huvin vuoksi pitää sairauden varjolla lastaan koulusta poissa,
koska varsinkin ala-asteikäisen
lapsen kotiin jääminen usein vaatii myös työssäkäyvän aikuisen kotiin
jäämistä, eikä se välttämättä ole ihan itsestäänselvä ja helppo järjestely.

Monesti sairaus kolkuttelee juurikin ensin pienellä nuhalla, ja mikäli lapsi rauhoittuu ensioireiden taltutukseen, voi taudin pahentumisen saada estettyä. Kuitenkin mikäli lapsi jatkaa elämäänsä täysillä, niin tauti voi iskeä todella päälle ja lapsi joutuu olla loppujenlopuksi useammankin päivän poissa koulusta.

Lapsen sairauden hoitaminen on perheen henkilökohtainen asia.
Koulu ei omista lapsia.
Suomessa on oppivelvollisuus, ei koulupakkoa.

Harmittavasti välillä tuntuu, että ohjeistavilla tahoilla ei ole mitään kontaktia todellisuuteen;
mitä käytännössä tarkoittaa mikin ohjeistus perheiden kannalta.

Onko todella ongelma se, että oppilaita on liian usein liian terveinä kotona?

Keskitytäänkö nyt epäolennaisuuksiin ja opettajien työaikaa menee tällaiseenkin
(kipeänä vai ei-kipeänä) poissaolojen
tarkkailuun, keskustelujen pitoon ja jatkotoimien pohdintoihin?

Olisiko tarpeellista kiinnittää tarkempaa huomiota siihen, että onko kyseisellä
oppilaalla oikeasti ongelmia oppimisen suhteen, eli onko
esim. puhuttelukeskustelu oikeasti tarpeellinen?

Pienissä kouluissa on usein se etu, että opettajat tuntevat paremmin lapsen vanhemmat,
ja pystyvät hahmottamaan helpommin, että voisiko kyseisessä perheessä olla oikeasti jotain ongelmapesäkkeitä;
ettei lapsi olisikaan oikeasti riittävän sairas koulusta poissaoloon, vaan jotain muuta?
Jotenkin tuntuu absurdilta edes taiteilla näiden sanojen kanssa, että
”onko lapsi liian sairas kouluun tai liian terve jäämään kotiin?”
 
Tuusulan poissaolon portaat

Liitän tähän katkelman Tuusulan poissaolon portaista:

”Poissaoloiksi lasketaan myös luvalliset poissaolot, kuten lomamatkat, vaikka ne itsessään eivät herätä huolta. Mikäli oppilas on lomamatkalla ja poissaoloraja ylittyy, ottaa opettaja yhteyttä kotiin. Keskustelussa käydään läpi, miten oppiminen on loman aikana sujunut, onko havaittu tuen tarpeita ja millä mielellä oppilas on palaamassa loman jälkeen kouluun.
Poissaolon portaissa tehdään erilaisia toimenpiteitä, jotka voimistuvat poissaolomäärien kasvaessa.

Poissaoloihin puuttumisen malli tiivistettynä:

1. Oppilaan poissaolomäärä ylittää 30h: Luokanopettaja keskustelee oppilaan kanssa. Yhteydenotto huoltajaan. Opettajalle ja huoltajalle tulee heräteilmoitus poissaoloista s-postiin.

2. Oppilaan poissaolomäärä 50h: Luokanopettaja kutsuu koolle palaverin (oppilas, huoltaja, mahdolliset koulun ulkopuoliset tahot). Opettajalle ja huoltajalle tulee heräteilmoitus s-postiin.”

Portaat jatkuvat eteenpäin 100 tuntiin asti.

Jos miettii, niin 30 tuntiahan tulee täyteen todella helposti. Riippuen lapsen iästä, niin
viikkotuntimäärä voi olla 25 tunnin luokkaa, eli jos lapsi on tarkasteluajanjaksolla
(2 kertaa vuodessa) kuusi päivää kipeänä, niin 30 tuntia pamahtaa.
Olisi mielenkiintoista tietää, että täyttyykö tämä raja helposti kenties kaikilla?
Onko raja asetettu liian alas?

Tulevaisuus?

Millaista viestiä halutaan välittää kasvaville lapsille oman terveyden arvosta ja
omasta hyvinvoinnista huolehtimisesta?
Totutetaan siihen, että kouluun ja myöhemmin töihin on mentävä, vaikka puolikuntoisenakin,
vaikka mitään huolta minkään suhteen ei olisikaan?

Mielestäni kuntatasolla tiedotuksen kärkiviestin olisi hyvä olla sama.
Ehkäpä olisi myös syytä joissain asioissa ottaa paremmin huomioon,
että samanlainen ohjeistus ja
jatkotoimenpiteet eivät välttämättä ole järkeviä koskien 80 henkilön
koulua ja 800 henkilön koulua.
Tai koskien ala- ja yläastetta, välillä jopa päivähoitoakin.

Onko poissaoloseurannassa sekoitettu nyt kaksi eri asiaa terveys ja lintsaus?
Poissaoloportaiden tausta-ajatus on hyvä, mutta portailla ei pitäisi mielestäni olla
mitään tekemistä sen kanssa, että jos lapsi on kuin onkin oikeasti sairaana
tai hänen mahdolliset erikoispoissaolopäivänsä on etukäteen selvitetty.

Mitäkö tässä sinulle vuodattelen?
No tiedoksi, että vanhempien kartalla oloa ja omaa järjenkäyttöä tarvitaan
taas tässäkin asiassa,
eikä sokeaa ulkopuolisten ohjeiden kuuntelua!
Lisäksi palautetta aiheesta on toki mennyt tiedoksi myös kunnan taholle.

Onko lapsi riittävän kipeä koulupoissaoloon?

Lopuksi vielä hyödyllisiä kysymyksiä pohdintaan,
että onko lapsi riittävän kipeä koulupoissaoloon:

– Jos perheenne olisi terve ja lapsesi kaveri, joka olisi
samassa kunnossa kuin nyt pohtimasi lapsen kunto on,
olisi tulossa teille kotiin kylään, olisiko se OK?
– Laittaisitko lapsesi kyseisessä terveydentilassa hikiurheiluun?
– Syökö ja käyttäytyykö lapsi normaalisti?
– Vaatisiko lapsen kouluun meneminen särkylääkkeen?
– Meneekö kyseisen koulupäivän tärkeys lapsen
terveyden edistämisen edelle?

Onko lapsi riittävän kipeä koulupoissaoloon?
On jos on! Matalalla kynnyksellä! Joohan?

<3 Naturella
Luonnollisesti! Tietysti!


Linkit:

Toimenpiteet oppilaan poissaolotilanteissa, Tuusula.fi.