Hetken huomassa.

Koetko eläväsi pyhää ykseyden hetkeä satunnaisesti tai jatkuvasti?
Osallistutko tapahtumiin, joissa koet olevasi hetken huomassa?
Entä onko sinulla sellaisia ystäviä, joiden kanssa joskus voi käydä niin?

Minulle käy nimittäin ajoittain niin, että minulla pyörii etukäteen paljon mahdollisia
kerrottavia ja kysyttäviä asioita mielessä. 

Sitten kun me tapaamme, niin mieli onkin ihan tyyni ja rauhallinen,
ei teekään mieli erityisesti kertoa tai kysyä mitään.
Välttämättä ylipäätänsä sanoa mitään – tuntuu, että sanat olisivat liikaa siinä
rauhassa, jossa hiljaisuus tarjoaa kaikki vastaukset. 

Sanoja ei tarvitakaan.
Kysymyksiä ei tarvitakaan. 
Tiedänkin jo vastaukset, tai niillä ei olekaan yhtäkkiä enää merkitystä.  

Energia kertoo ja kattaa kaiken. 
Ilmeet ja eleet jatkavat, tukien sitä. 

Haluan vain kuunnella. 
Ääneti äänetöntä. 
Sanati sanatonta.

Tuntuisi siltä, että jokainen ääneen lausuttu sana olisi liikaa, tarpeeton.
Riitelisi itsenäisesti hiljaisuudessa.
Ikään kuin tiputtaisi johonkin alempaan tasoon.
Melkein kuin sanat rikkoisivat jotain pyhää ja arvokasta.

Siinä hetkessä kaikki tarvittava on jo tiedossa ja läsnä. 
Iäisyyden ja ajattomuuden kosketus harmonisen
läsnä olevassa hetkessä sydämentaajuudella. 
Sielun yhteydessä ja tasapainossa.

Tiedän ja molemmat tietävät jo kaiken, olennaisen. 
Ja vain yhteydellä on se merkitys.

Pyhä hetki kietoo hetken pyhyyteen ja sinun on mahdotonta tarttua tällöin
kännykkään; ikuistaa kuva tai somettaa.
Tehdä jotain epäolennaista ja tarpeetonta. Olla muualla.

Pyhässä hetkessä, hetken huomassa,
mikään mitä siihen lisättäisiin ei tekisi siitä enempää, parempaa.
Hetki on jo täydellinen. Kaikki on jo täydellistä. 
Selkeä, aito, korkea, puhdas olemisen tila, jona sen haluaa säilyttää. 
Ei yhtään mitään tai ketään enempää.
Täydellinen sulautuminen nykyhetkeen. 

Vähän kuin, että yksikään shampanjalasi, kakkupala,
yhtäkkinen ylimääräinen kaksikymmentä euroa tms. siinä hetkessä ei pystyisi
nostamaan sinun fiilistäsi enempää.
Vertauksena taas jossain apeassa, ”matalammassa” hetkessä yrität kenties saada 
fiilistäsi nousemaan juurikin herkkujen syömisen, juomisen tai jonkun mielihyvätekemisen voimin. 

Sä voit yrittää paeta itseäsi, muita.
Totuutta, maailmaa.
Mutta sä et voi paeta nykyhetkeä.

Niin kauan kuin sä olet,
on aina nykyhetki, nyt.
Vaikka sä yrittäisitkin olla jossain muualla,
menneessä, tulevassa. On silti aina nyt.

Ja ykseys on ikuinen nyt-hetki.

Hetkessä pyhyyden palo, yhteydessä sydämen valo. 

Onko sinulla ollut tällainen hetki? Milloin viimeksi?
Vai elätkö hetken huoman pyhyyden todellisuutta koko ajan?

Kietokoon hetken huoma lempeästi sinut pauloihinsa, nyt ja aina!

<3 Naturella