Ylistys kesälle


Kunpa voisin purkittaa tätä lempeää lämpöä.
Säilöä tätä pehmeää, ihoa hellivää ihanuutta talven varalle
sieluni syvyyksiin sekä luihini ja ytimeeni asti.

Kunpa voisin kietoutua tähän hemmottelevaan paisteeseen,
auringon vallattomaan ilotteluun,
syksyn ja talven pimeimpinä ja hyytävimpinä hetkinä.

Kunpa voisin tehdä ennakkotilauksen tästä, varmasti kaikki Suomessa
laajuudeltaan yllättäneestä auringon kesäisestä lämpötanssista,
myös ensi kesäksi.

Pysähdyn. Hengitän, muutaman ylimääräisenkin kerran oikein syvään.
Ahmin silmilläni vehreyttä ja kukkien puhdasta väriloistoa.
Tunnen hiekanmuruset, pikkukivet ja nurmen jalkojeni alla.
Tunnustelen hienoista tuulenvirettä, joka kahisuttaa puita.
Kuuntelen heinäsirkkojen villiä kesäkonserttoa.
Maistelen metsämansikkaa, -mustikkaa ja -vadelmaa hartaudella.
Metsämansikan tuoksu jää sulostuttamaan sormiani.

Harmillisesta kasveja kurittavasta kuivuudesta huolimatta
haluaisin säilöä juuri tämän harvinaislaatuisen kesän.
Juuri tällaisenaan.
Kesän, jolloin ilman lämpö helli välillä 32 asteeseen asti sekä
järvi- ja merivedenkin 27 asteeseen asti.

Kesän, jolloin monena yönä olisi voinut nukkua ulkona,
ihan ilman erikoisvarusteitakin.
Kesän, jolloin lähes joka aamu herättyäni lämpimän yön jälkeen
jälleen lämpimään päivään olin yhtä innoissani ja
yhtä hämmästyksissäni kuin pieni lapsi. Niin uskomatonta jotenkin
ja samalla ah niin hemmottelevaa!
Jo pelkästään sekin, että varmaan kuukauteen ei ole tarvinnut
käyttää pitkiä housuja tai pitkähihaista paitaa muuta kuin marjametsällä.

Kiitos, jatkoon! Säilöön, muistoihin! Talven ja kaiken varalle: kesä 2018!
Haikeus ja ikävä tulee.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.