Tekstin luomisprosessista

30.7.2022

Olen kirjoittanut Naturella elämäntapablogia toukokuusta 2018.
Alkuvuosien aikana kuulin pari kertaa vaikuttuneen-haltioituneen kysymyksen:
”Ootko sä kirjoittanut tekstin ihan itse?
Kyllä, todellakin!

Sanat tulevat ajoittain sulana virtana mieleeni, lennokkaasti,
hyvä että ehdin siinä tahdissa kirjoittamaan.
Tällöin tekstin tuottaminen on vaivatonta, olen vain vastaanottavaisena,
ikään kuin flow-tilassa.
Ollen avoimessa moodissa,
kenties välillä pieni iloinen virne naamassa.

Olotilani ei tarvitse kuitenkaan ”virtauksessa” aina olla positiivinen,
voin olla myös tosi surullinen, mutta tilassa pitää olla tilaa. 

Sanat pitää kirjoittaa talteen heti, niitä
ei pysty muistaa/kaivaa jälkeenpäin, vaikka kuinka haluaisi/yrittäisi.

Sanat ja lauseet tulevat usein juuri oikeanlaisina hienoina sanoina, 
ja suurimmaksi osaksi järjestyksessä.
Teksti on usein aika valmis eikä vaatisi välttämättä
enää suuria muutoksia.
Välillä kuitenkin juutun hiomaan tai hannaamaan…
Vähintäänkin saatan siirtää jonkun lauseen tai lisätä vielä muutamia irtosanoja
ja/tai linkkejä.

Koska teksti muodostuu tällä tavoin mieleeni, pystyn luottamaan siihen;
sitä ei ole kopioitu mistään/keneltäkään.
Se syntyy siinä hetkessä, ollen ainutlaatuinen.

Miltä se tuntuu?

Olo on antoisa, kiitollinen, 
palvellut, tehnyt oman osuutensa; kanavana.

Tehnyt sitä mistä tykkää. Kuin lahjan saanut.
Pakottamatta. 
Antaen tilaa sille mikä haluaa tulla läpi.
Silloin kun se haluaa, ja pääsee, ja katsoo tarpeelliseksi.
Ollen vapaassa virtauksessa.
Tietämättä etukäteen itse, että milloin?
Ja mikä aiheena? 

Olo tuntuu hyvältä, rauhalliselta, tavallaan vähän kujeilevaltakin. 
Välillä lempeän jämäkältäkin.
Se tuntuu voimauttavalta tilalta, jota toivoisi uusiksi jälleen pian.

Avainsanoja, jotka liittyvät flowhuni:
Sisäinen draivi, helppous, kepeys, innostuneisuus, hauskuus, hilpeys,
ilo; pilke silmäkulmassa, tunnetason koskettaminen.

Luomisrosessista…

Joskus sulkeudun esimerkiksi vessan rauhaan kirjoittamaan.
Joskus sanat tulevat yöllä ja alan kirjoittamaan.

Oman perheen keskellä vaikkapa keittiössä
nostan etusormen ylös ja sanon ”shh, odota vähän”,
ja siirryn kirjoittamaan.
Yhteys on silloin juuri niin hyvä/auki/suora,
enkä halua keskustella live-elämässä. 

Välillä pysähdyn. 
Odotan, että tuleeko vielä jotain.
Ehkä suljen kirjoituksen, kunnes taas hetken päästä lisään siihen jotain. 

Materiaali syntyy luomisprosessissa.
Joka olisi joka kerta omanlaisensa tilannetarina jo sinänsä. 
Eri paikoissa, eri vuorokauden aikoina,
kenties tietynlainen sysäys jutun takana.

Välillä olen kirjoitellut erinäisiin lappusiin. Sellaisia löytyy
todella paljon…
Välillä puolestaan kännykkään muistiin tai jonkun lehden kulmaan.
Harvemmin suoraan tietokoneelle.

Joskus aikoinani yöllä herättyäni tihrustelin ja raapustelin fikkarin valossa
harakanvarpaita paperiin;
Toivoen samalla hartaasti jotain helpompaa keinoa.
Ja sitten sen myös saaden; 
nyttemmin olen välillä vanhaan verkottomaan kännykkään yöllä naputellut. 

En ole tähän mennessä saanut tekstiä suoraan jotain henkilöä
taikka tulevaisuutta koskien.
En myöskään minun tulkintani mukaan mitään tosi negatiivista. 

Vaikuttaa siltä, että jos en julkaise niin en saa välttämättä kovin
helposti uutta tekstivirtausta. 

Itsepäisyyden armoilla

Joitain tekstejä odottaa julkaisua, kun itsepäisesti vastustan.
Miksi? 

Koska joidenkin tekstien osalta koen, että niiden sisältö liitettäisiin automaattisesti ja vahvasti minuun/minua koskemaan, vaikka toimisin ”vain välikappaleena”, ja vaikka
selittäisin, että kyse ei ole minusta. Jotkut tekstit koen puolestani toistaiseksi vielä
liian henkilökohtaisiksi.

Muutamat tekstit taas ovat vaativia katsahduksia aiheisiin, joista ihmisillä on perinteisesti vahvasti toisenlainen näkökulma. – Tosin, olenhan siltikin jo kirjoittanut ristiriitoja herättävistä aiheista, ja aion edelleenkin niin tehdä. 

Välillä taas sorrun liialliseen täydellisyyden tavoitteluun tekstin osalta ja tekele kenties jää kokonaan holdiin.

Voi olla myös, etten löydä helposti ajallista hiomisrauhaa tai ole energeettisesti oikea hetki:
kirjoittamiseen tai julkaisuun.

Voin toki myös omata aiheen, josta haluaisin kirjoittaa, ja sitten vahvalla intentiolla alkaa kirjoittamaan. Joskus huonommalla joskus paremmalla menestyksellä.

Vahvassa virtauksen voimassa on syntynyt mm. teksti: Sielunystävä.
Tunnetko?

Tekstin viesti/hyödyllisyys?

Pohdiskelen välillä, että onko tekstistäni oikeasti iloa tai merkityksellisyyttä jollekin, tai
ketä kiinnostaa lukea sellaista tai vaikkapa tällaista (tätä tekstiä)? 
Siksi tämäkin teksti on odotellut…

Pohdin lisäksi, että haluanko lisätä informaatiotulvaa ihmisille. 
Toivon, että sä keskityt omiin ajatuksiisi ja elämääsi, et liikaa muiden/mun. 

En halua olla yksi turhanpäiväisistä uutistoimistoista tai oman elämän tai omien ajatusten toitottajista.

Kuten varmasti ollet huomannut, niin en pommita minkään kanavan kautta
jatkuvasti vain sen takia, että algoritmit antaisivat enemmän näkyvyyttä. 

Toisaalta, jos joku tuhlaa joka tapauksessa aikansa johonkin,
niin voisi se varmasti huonompaankin mennä, yritän vakuutella itselleni. 

Useiden vuosien jälkeenkin, Naturella on edelleen vapaa, riippumaton,
mainokseton, ei-kaupallinen, aidosti luova ja rento, omanlaisensa
hyvinvointiblogi! Jiihaa!!

Välillä on vaikea uskoa/muistaa, että yllättävän moni oikeasti lukee tekstejäni. 
Tykkää. Ja jakaakin.
Iso nöyrä kiitos siitä juuri Sinulle!!!

Kiitos, että voin palvella. Ilahduttaa. Koskettaa.


<3 Naturella


-Luonnollisesti! – Tietysti!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.