Perhevapaauudistuspaini

Sosiaali- ja terveysministeriö painiskelee
parhaillaan perhevapaauudistustatamilla. 
Matto on tahmea ja paini etenee jähmeästi. 

”Ottelun” yhtenä tavoitteena on, että perhevapaat
ja hoitovastuu jakautuvat tasaisesti molempien
vanhempien kesken. Linkki STM:n sivulle. 

Minun kommenttini tähän on, että
”come on”, elämä ei voi olla aina ja joka asiassa täysin
tasapuolista, eikä varsinkaan ”väkisin vääntämällä
tule kuin loukkaantumisia.”

Tavoitteet kokonaisuudessaan
ovat toki kunnianhimoiset, mutta samalla
mielestäni utopistiset. 

Mallia halutaan ottaa Ruotsista, jossa kuitenkin on
erilainen kulttuuri monessa asiassa. Ei sieltä voi suoraan
tavoitella esimerkkiä ja ajatella, että jos
muuttaisimme mallimme, niin SITTEN isät
yhtäkkiä olisivatkin enemmän kotona?!
Mitä jos eivät olisikaan?

Lapsen arvoetu edellä

Millainen lopputulos olisi jos ajateltaisiin LAPSEN
kauaskantoinen, sivuuttamaton, muulla tavalla
korvaamaton arvoetu edellä? Ei raha, työllisyys,
eläkkeen kertyminen, tasa-arvo tai mikään muu edellä. 

Monessa perheessä isä ei vaan, huolimatta siitä, että toki on
halunnut lapsia ja haluaa viettää aikaa heidän kanssaan,
niin silti ei vaan luontaisesti ole riittävän kiinnostunut,
kekseliäs ja jaksavainen viihtymään
lapsen/lasten kanssa kotioloissa pitkään.

Kaikki eivät vain ole luontevaa leikki-/puuhailuseuraa
luonnostaan/koe sitä niin omakseen. 
Jos se tuntuisi painimatsilta itsellekin, niin mitä
lapsi/lapset/muukaan perhe saisivat ”väännöstä” irti?

Monessa perheessä isä ei vaan ole idearikas
ja tottunut ruuanlaittaja, ja perhe yksinkertaisesti
suostu syömään hänen laittamaansa ruokaa. 

Isä ei välttämättä myöskään suostu automaattisesti
tiskaamaan, siivoamaan, pyykkäämään ja käymään
kaupassa, lapsen-/lastenhoidon lomassa.
Ne jäisivät odotuttamaan äitiäkö?

Monessa perheessä äidillä ei ole vakityöpaikkaa,
tai välttämättä työpaikkaa ollenkaan.
Saatikka niin suuria tuloja, että hänen ehdottomasti
kannattaisi olla töissä mieluummin kuin miehen. 

Tällöin olisi rahallisesti karuimmillaan
todella epäedullista, järjestelyiden suhteen
mutkikasta ja lyhytnäköistä, sekä
lapsen/lasten näkökulmasta muuttuvaisen
epävakaata, jos isä olisi kotona äidin sijasta, kenties
edestakaisin erikoisjärjestelyin joitain
pätkäperiodeja.

Yksilölliset perhetilanteet & imetys

Totta kai edellä mainitut tilanteet
voivat päteä myös äitiin.
Yksilölliset perhetilanteet se haaste ja
yksi ratkaisevista avainsanoista onkin. 

Miksei vapaasti se ken (usein äiti) oikeasti todella
haluaa, pystyy ja luontevan sujuvasti solahtaa
toiminnantäyteiseen kotiympäristöön saa olla lasten
kanssa juuri niin kauan säädetystä max-yhteisajasta
kuin perheeseen parhaiten istuu?
Juuri kuhunkin perheeseen parhaiten sopivin
yksilöllisin ratkaisuin.

Toisen ratkaisijan asemaan nostaisin korvaamattoman
imetyksen/äiti-lapsisiteen. 

Minusta yksi ohittamattoman
tärkeä asia, mikä keskusteluissa liian usein
sivuutetaan on: äidin ja vauvan tärkeä, läheinen,
side. Äiti on kantanut lasta kohdussaan 9 kk. 
Lapsi on tottunut kuulemaan, tuntemaan, haistamaan
ja maistamaan äidin läheisyyden ja äidinmaidon.

Syntymän jälkeen WHO suosittaa vauvan täysimetystä 
6 kk ikään saakka. Ja kokonaisuudessaan imetyksen jatkamista
vähintään 2 vuoden ikään saakka. WHO-sivu.

Miten muuttuvilla laki-otteilla tuetaan ja
varmistetaan imetyksen onnistuminen ja
suositusten toteutuminen?

Saako lapsi riittävästi ja riittävän helpoin ja kaikkien kannalta
toimivin keinoin äidinmaitoa ja läheisyyttä jos äiti käy
päivätöissä? 
On myös tunnettu tosiasia, että oman vauvan läheisyys pitää
maidontuotantoa hyvin yllä. 

Jos syöttö siirtyisi vain ilta-yö-aamu akselille,
(vaikka kenties yösyötöistä päästiin jo välillä eroonkin),
niin tässä kärsisi pahimmillaan kaikkien yöunet ja huonosti
nukuttujen öiden takia taas 
seurannaisvaikutuksena moni muukin asia.
Ojasta allikkoon, kun lapsi riipisi tarvitsemaansa
äidin läheisyyttä yöaikana?

Minusta pieneltä lapselta ei tule yhteiskunnan
säätämällä tukipäätöksellä repiä liian aikaisin
pois mahdollisuutta päästä nauttimaan äidin
tarjoamasta läheisyydestä, 
tutusta hajusta, turvallisesta äänestä, hellästä
kosketuksesta, ja siitä ainutlaatuisesta
elämänelixiiristä, äidinmaidosta, 
jota ei voi samalla intensiteetillä tarjota
kukaan muu. 

Kannattaa lukea blogijuttuni: Äidinmaito – Luxus eliksiiri!

Myös tekstini ”Tunnelmakuvia imetyksestä”,
valaisee hyödyllisesti imetystilanteen laaja-alaisuutta.

Palkintojenjako tulevaisuudessa

Perheiden (alku)taipaleilla tehtävät erävoitot eivät suinkaan
ja täysin ole lunastuskelpoisia heti, vaan pistepotti kasvaa
ja palkinnot näkyvät lapsissa usein vasta vuosien päästä. 

Kirjoitan tätä väheksymättä YHTÄÄN isän merkitystä ja turvaa.
Antaen kirkkaan ja tarpeellisen kunnian myös hänelle. 
Isä on pystynyt ja pystyy kuitenkin minusta edelleenkin
naulitsemaan paikkansa kotijoukkueessa lapsen ja perheen
keskuudessa ilman ulkopuolelta kiveen hakattuja
koordinaatteja.

Isän rooli on siis myös tärkeä, mutta onko se todella niin
tärkeä että se menee OHI perheen yksilöllisten
tilanteiden ja luonnollisen sujuvan imetyksen?

Toivottavasti uudet päätökset eivät 
sido liikaa ja liian tiukoin ottein, vyörytä ja
heitä perheiden arkea niskalenkillä ympäri. 

Kannattaen perheiden omaa päätäntävaltaa,
yksilöllisiä tarpeita, toiveita ja tilanteita,
kaikessa moninaisuudessaan
”sitomatta heidän käsiään”.
Vain perheet itse tietävät oman tilanteensa. 

Selkeän ja toimivan nykymallin
(lastenhoidontuki & kotihoidontuki)
tai vieläkin
vapaamman mallin puolesta.

Joka tapauksessa painottaen äidin tärkeää ja
riittävän pitkää imetysroolia. 

Perheiden, ennen kaikkea
lapsen/lasten edun puolella!
Luonnollisesti, tietysti!

<3 Naturella

Loppusanat:
Minulla ei ole valitettavasti heittää tähän mitään
hienoja tutkimustuloksia,
mutta varmaan niitäkin on olemassa,
en epäile yhtään. Saa linkata kommentteihin.
Esim. imetyskertojen ja imetyksen kokonaispituuden
vaikutus lapsen vastustuskyvyn ja tunnetaitojen kehitykseen?

Olen käyttänyt nyt yleistermejä äiti/isä, mutta viralliset tekstit
osaavat ammattimaisesti huomioida myös vakiintuneet
ilmaisutavat huomioon ottaen monenlaiset perhetilanteet. 

Imetyksen Tuki Ry on tehnyt myös kannanoton aiheeseen 17.6.2019,
”Imetys on tärkeä tekijä perhevapaauudistuksessa”.

Sekä 6.2.2020. Lue ihmeessä! ”Imetyksen osalta perhevapaauudistus jättää
parantamisen varaa.”



10 comments on “Perhevapaauudistuspaini”

  1. Vive sanoo:

    Mielestäni on hienoa, että uudistuksessa voi äiti olla halutessaan ansiosidonnaisella 11 kuukautta ja kotona 3 vuotta. Vaikka WHO suosittelee lapsentahtista imetystä vähintään 2-vuotiaaksi, ei varmaankaan missään maassa ole niin pitkiä ansiosidonnaisia äitiyslomia, koska niihin ei ole varaa ja imetystä voi jatkaa työelämään palattua.

    1. Naturella sanoo:

      Hei Vive! Kiitos kommentistasi! 🙂 Totta, hyvää olisi tuo jos äiti voisi edelleen olla halutessaan kotona kolme vuotta. Tosin ymmärtääkseni se ei
      kuitenkaan onnistuisi välttämättä isän lomien johdosta putkeen.
      Varmastikin kaksipiippuinen asia tuo kustannuspolitiikka. WHO:n mukaan yksi imetykseen sijoitettu dollari maksaa itsensä takaisin 36-kertaisena.
      Monitahoinen asia pohdittavaksi. 🙂

      1. Vive sanoo:

        Uudistus ei pakota isää tai äitiä pitämään ollenkaan perhevapaita. Jompikumpi voi siis pitää kaiken, paitsi äidin raskauskuukauden voi pitää vain äiti, tai vapaista voidaan käyttää vain osa. Ansiosidonnaisen jälkeen voi siirtyä kotihoidontuelle, jota voi saada siihen saakka, kun lapsi on 3 vuotta.

        1. Naturella sanoo:

          Kauppalehti kirjoittaa 5.2.2020:
          ”7+7+1-yhdistelmä ei kerro koko totuutta mallista, sillä omasta kiintiöstä voi luovuttaa toiselle vanhemmalle 69 päivää, tiedotteessa kerrotaan.
          Näin ollen malli siis joustaa niin, että toinen vanhempi voi perheen niin halutessa olla vanhempainrahalla noin yhdeksän kuukauden ajan tai kymmenen, jos mukaan lasketaan raskausrahan kuukausi. Toisen vanhemman käyttöön jäisi tällaisen siirron jälkeen vielä 95 päivän jakso, jota ei voi siirtää toiselle vanhemmalle.”

          Mielenkiinnolla seuraten tilannetta. Terveisin, Naturella

          1. Vive sanoo:

            Kirjoittelinpa hullusti edellä. En tarkoittanut, että toinen vanhemmista voi pitää kaiken ansiosidonnaisesta noin 14 tai 15 kuukaudesta vaan niin, että on myös mahdollista, että vain äiti pitää ansiosidonnaista n. 1+10 kk ja sen jälkeen halutessaan hoitaa kotihoidontuella tai äiti pitää vain raskauskuukauden + 2 viikkoa lakisääteistä lomaa ja isä pitää 10 kk + mahdollista kotihoidontukea tai mikä tahansa jako tuolta väliltä.

          2. Naturella sanoo:

            OK, kiitos tarkennuksestasi!

  2. Vive sanoo:

    Blogissa ihmeteltiin, onko pienempituloisella äidillä varaa olla töissä ja isän kotona ansiosidonnaisella. Vastaus tähän on, että usein perheen tulot jopa kasvavat tällä tavalla.

    1. Naturella sanoo:

      Hei Vive. Kiitos tästäkin huomiostasi! 🙂 Tilanteet ovat varmastikin hyvin yksilöllisiä. Korostaisin tässä, kuten blogissani perhetilanteiden yksilöllisyyttä ja edelleen tärkeää imetyksen merkitystä. Aurinkoa päivääsi!

      1. Vive sanoo:

        Niinpä. Perhetilanteet ja lapset ovat erilaisia, minkä takia on hyvä, että perheet saavat itse päättää, kuinka lastenhoidon järjestävät. Imetys on todella tärkeää lapsen ja äidin hyvinvoinnille, joten tämä tulisi ottaa paremmin huomioon työelämässä. Toisinaan tämä onnistuu jo nyt hyvin. Imetin keskimmäistäni 3,5 vuotta, josta 2,5 vuotta opiskellessa ja työelämässä. Nyt vain katsotaan, kuinka pitkään puolivuotias kuopukseni haluaa jatkaa tissittelyä =)

        1. Naturella sanoo:

          Kiitos, on kyllä aina hienoa kuulla jos opiskelu/työelämä pystyy jotenkin ottamaan huomioon imetyksen! Keskimmäisenne on varmasti saanut aimoannoksen luonnollista luxux eliksiiriä, äidinmaitoa, tuolla imetyspituudella, onnittelut! Onnentäyteisiä imetyshetkiä niin sinulle kuin kuopuksellenne! <3 <3

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.