Lapsen rukous

Minä lapsi pieni maailman,
ilosna mielin hyväksyen rakastan,
kaikkien sydämet yhteen liitän,
kaikkia, kaikkea, kaikesta kiitän.
Amen.

* * * * * * * Sinä, * * * * * * *
Katselethan minua kauniisti.
Lempeästi lepertelet.
Kuulevin korvin kuuntelet.
Läsnä olet lämmöllä.

Huomaathan minut, huomaa, olen tässä.
Teen kaikkeni, että vain huomaat minut.

Kuuntele sanojeni säveltä.
Silitä minua, vähän, edes joskus.
Sulje syliisi ja suukota vaikka.
Hihittele, hassuttele, halittele, 
heiluttele, hellittele, hemmottele.

Varo, ethän naarmuta tai katko siipiäni,
että sopisin muottiin
ja olisin kuin monet muut haavoitetut enkelit.

Ethän vesitä mielikuvitustani, vain koska et itse
pysty kuvitella samoja.
Ethän lyö minua, koska sinua on lyöty.
Ethän tuomitse unelmiani, koska ne sotivat sinun
unelmakarttasi kanssa.

Ethän syytä minua ja huuda minulle. Olen vain lapsi,
kuulen kyllä ja olen usein syytön.
Ethän sivalla minua sanoin, koska en muka ymmärrä.
Ymmärrän kyllä, syvemmin kuin ymmärrätkään.

Ohjastathan vihasi, turhautumisesi ja pettymystesi
virran muualle. En tarvitse kilpailua ja vertailuakaan.

Ethän huijaa minua, sillä olen viisas, olenhan tullut sinuun.
Luota minuun, sillä ansaitsen sen ja olen sen arvoinen.

Olen ehkä pieni ja nuori, mutta
minä osaan, minäkin osaan!
Kasvukauteni on nyt.
Silmuni lehdiksi avautuu, nuput kukiksi puhkeaa.

Ethän koskaan, koskaan, lakkaa rakastamasta minua,
ja sen osoittamista kaikin mahdollisin…
Ei, vaan sittenkin ihan yksinkertaisesti
ja konstailemattomasti.

Ethän hylkää minua, mutta älä itseäsikään.

Olen vain tovin lapsi. Ja siinä samalla kasvan.
Ja kas, yhtenä päivänä lennän pois, kun siipeni kantavat.
Muutoin, lähden kyllä pois, mutta tallustaen siipirikkona
ja etsien eloni halki oikeaa korjaussarjaa, korjaamoa
tai korjaajaa.

Olen Lapsesi, nyt ja tässä.
Ole kanssani, olen kanssasi.
ollaanhan yhdessä!

Rakkaudella,
Lapsesi sun

PS. Tykkäsitkö? Saattaisit tykätä myös “Uskontunnustus elämään” -kipaleestani.